lauantai 20. helmikuuta 2016

Mitä meneillään?

Vielä viikko hiihtolomaan, eli mun tapauksessa Teneriffan lämmössä rentoutumiseen. Sitä ennen on otettava kuitenkin vielä loppukiri koulussa ja arjessa muutenkin.

Ensi viikolla mulla on suunnitelmissa pakkauilua ja ylipäätään tuon reissun miettimistä, sekä koulujuttuja, erityisesti matikankokeeseen lukemista. Juoksutreenit, jatko-opintojen ja ainevalintakorttien miettiminen (yhtesihakuhan aukeaa tiistaina) ovat myös ensi viikolla ohjelmassa, joiden lisäksi haluaisin myös ehtiä nähdä vähän kavereitanikin ennen lähtöä. Tekeminen ei varmaan ainakaan lopu kesken!


Koko tän viikon oon ollut useasti ihan kumman energinen, ja välillä taas ihan poikki, mikä ilmenee mun monena päivänä nukutuista päikkäreistä. Viikko kokonaisuudessaan on mennyt ihan mukavasti, koulussa on ollut kaikenlaista erityisohjelmaa. Esimerkiksi keskiviikkoinen liikuntapäivä sekä eilinen, jolloin luokkamme järjesti ruokalatapahtuman ja kävimme myös katsomassa vanhojen tansseja. 

Tänään vietin aamupäivän isoskoulutuksen parissa Soukkajoella ja illan vietän kavereideni kanssa. Nyt iltapäivällä koitan varmaankin jo vähän miettiä pakkailua ja muita reissuvalmisteluja. Jos tänne ei ensi viikolla tule postausta, kuulette musta seuraavan kerran sitten reissun jälkeen! Sen aikana päivittelen varmaankin kuvia Instagramiin ja Snapchattiin, sieltä voi niitä tuon viikon aikana sitten tsekkailla. Hola!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Lukutoukka

Oon parempi kirjoittaja kuin puhuja, ja sitäkin parempi lukija kuin kirjoittaja. 

Niin kuin yhdessä mun aiemmassa postauksessa (johon pääset tästä) oon maininnut, että luen paljon kirjoja. Luen nykyään aina englanniksi, se tapa mulla on ollut jo muutaman vuoden. Luen enimmäkseen nuorten aikuisten fiktiota, oikeaan elämään liittyviä, erityisesti rakkaus- ja draamaromaaneja. Oon lukenut satoja kirjoja, ja aina kun musta tuntuu että oon löytänyt mulle sen lempikirjan, löydänkin jonkun vielä paremman. Se tekeekin siitä niin jännää, hyviä kirjoja löytyy aina uusia. Tällä hetkellä oon alotellut Jandy Nelsonin The Sky Is Everywhere -kirjaa, joka vaikuttaa todella hyvältä tämäkin.

Mä rakastan sitä, kun pystyn itse tuntemaan kaikki ne tunteet siitä kirjasta, pystyn ymmärtämään ja eläytymään kirjaan, sen henkilöiden elämään. Voin sanoa, että kirjojen kautta olen oppinut paljon, sen lisäksi että mun englanninkielen taito on parantunut, niin myös elämästä, vaikeista asioista, vastoinkäymisistä ja niistä asioista mitkä ovat elämässä tärkeitä. On ihana tunne, kun jokin kirja on niin hyvä, että ei malta odottaa päästäkseen lukemaan sitä, kun siihen voi oikeasti uppoutua ja eläytyä ihan toiseen maailmaan.


Jos et itse tykkää lukemisesta, tai et ole vain ikinä sitä sen enempää edes kokeillut, voit pitää tätä harrastusta naurettavana, mutta mulle lukeminen on yksi tapa rentoutua, ja mulle ihan yhtä hyvä tapa kuin mikä tahansa muukin.

Jos tykkäät lukea, tai sua kiinnostaisi aloittaa, tässä pari mun ehdotonta lempparikirjaani:
1. Rebecca Donovanin The Breathing -kirjasarja, johon kuuluu siis kolme kirjaa, on varmaankin mun lemppari kaikista.
2. John Greeniltä Looking For Alaska, mahtava kirja, niin kuin oikeastaan kaikki lukemani John Greenin kirjat.
3. Jenny Han Summer trilogia, kolme todella hyvää, mukaansatempaavaa kirjaa.
4. Robyn Schneider Extraordinary Means
5. K.A Tucker Ten Tiny Breaths

perjantai 12. helmikuuta 2016

Winter playlist

Moikka!
Tuntuu, että oon tällä viikolla ollut koko ajan menossa jossain, tai muuten vain kiireisenä. Viikon tauon jälkeen arkeen ja kouluun palaaminen on kieltämättä tuntunut aika raskaalta. Oon tuskaillut tällä viikolla muun muuassa yhteiskuntaopinkokeen, äikän kirjaesseen sekä matikan kotitehtävien parissa.

Oon myös käyttänyt aika paljon aikaa uusien laulukappaleiden kuuntelemiseen ja etsimiseen, ja oonkin ruvennut kuuntelemaan erityisesti paljon erilaisia akustisia lauluja. Musiikki on mulle tosi isossa roolissa, ja siksi ajattelinkin jakaa teillekin vähän mun tämänhetkisen soittolistan sisältöä.



Aina ennen jotakin reissua koitan yleensä etsiä paljon uutta musiikkia reissun ajaksi kuunneltavaksi, jotta sitten myöhemmin lauluja kuunneltaessa tulee juuri tuolta reissulta muistoja mieleen, ja koska onhan se nyt kivempaa ja jännempää uudessa ympäristössä kuunnella kaikkia uusia hyviä kipaleita kuin vanhoja vähän jo kyllästyttäviä biisejä. Reissu on kuin onkin nyttenkin yksi syy tähän mun kuumeiseen uusien biisien metsästämiseen. Lähden nimittäin muun muuassa parhaan kaverini kanssa ihan vähän ajan päästä Teneriffalle! Oon todella innoissani tuosta viikon lomamatkasta, varsinkin kun se vietetään loistavassa seurassa. Tuosta matkasta tulen ainakin jälkeenpäin tänne sepostamaan, koneen jätän varmaankin reissun ajaksi kuitenkin kotiin. Oi että, voin jo kuvitella sen lämmön ja auringon!

Vaikka tää viikko onkin ollut aika voimia riistävä, mulla on ollut jotenkin tosi hyvä fiilis! Oon viimeviikkoisen taudin jälkeen vihdoin nähnyt kavereitani koulussa sekä myös aika paljon vapaa-ajalla koulujuttujen ohessakin, mistä oonkin tullut todella iloiseksi. Toivottavasti tää kiva fiilis jatkuu vielä!

torstai 4. helmikuuta 2016

Come as you are

Päädyin yksi ilta pohtimaan erästä asiaa sen verran, että halusin jakaa ajatuksiani siitä vähän muuallekin. Kyseessä nyt siis jonkin sortin mielipidepostaus. Toivon mukaan kukaan ei vedä tästä hernettä nenäänsä, tahdon vain jakaa asiani niin kuin olen itse sitä pohtinut.

Olen törmännyt muutamiin tapauksiin etenkin sosiaalisessa mediassa, joiden pohjalta rupesin tätä juttua miettimään. Uskon, että useimmat ovat esimerkiksi Ask.fm:ssä törmänneet useampiinkin "massateini starterpack" tai samankaltaisiin kysymyksiin ja vastauksiin, joihin ollaan listattu näitä ns. "massateinin" ominaisuuksia. Usein noihin listoihin sisältyy muun muuassa jonkin juuri muodissa olevan vaatekappaleen käyttö, Iphone (erityisesti tämä huvittaa mua aika paljon), Starbucks, jokin tietty artisti tai yhtye etc... Olette varmaan nähneet näitä itsekin. Kun aika usein myös näiden henkilöiden vastauksia vähän syvemmälle kaivellessa sieltä löytyy semmoisia lausahduksia joissa painotetaan, että on oikein olla erilainen ja erottua, eikä tämä henkilö ainakaan itse ketään tuomitse (jos vain osaa erottua tarpeeksi paljon joukosta, näköjään). Kaksinaismoralismia much?

Ennen kuin jatkan pitemmälle, selvennän vähän. Tokihan tätä solvaamista tapahtuu molempiin suuntiin, se on selvä. Musta vain tuntuu, että tämä vähemmistöjen ja erilaisuuden syrjiminen on aika puhuttu juttu jo valmiiksi, siitä löytyy materiaalia joka puolelta. Siksi päätin kirjoittaa asiasta enemmän tältä toiselta kantilta, kun se jääkin useammin ehkä huomaamatta. Älkääkä käsittäkö mua väärin, ihan kummaltakin puolelta kiusaaminen ja syrjiminen on väärin, enkä mä vähättele sitä mitenkään.

Kyllä, on hienoa että juuri sinä uskallat erottua joukosta. Oikeasti, itsekin arvostan erilaisuutta ja on rohkeaa uskaltaa tuoda esille niitä omia aitoja mielipiteitä ja käyttäytyä juuri niin kuin itse haluaa. Mutta tekeekö se oma erilaisuus taas sitten näistä "massan mukana kulkevista" taas huonompia ihmisiä kuin nämä "erityisiä" piirteitä omaavat,  jotka eivät ota kenestäkään mallia?

Se, että monet ihmiset pitävät samoista asioista, ei välttämättä tarkoita, että he kulkisivat niin sanotusti massan mukana, että he pitäisivät tai hankkisivat noita tiettyjä asioita vain siksi että muutkin tekevät niin. Ihmisillä on eri makuja ja eri mielipiteitä asioista. Niistä muodostuu laajempia ryhmiä, ja jostakin ryhmästä on vain aika pakostikkin tultava muita isompi ryhmä.  Ja mitä väliä sillä on, jos samoista asioista pitäviä ihmisiä on paljon? Jos monet ihmiset pukeutuvat samalla lailla tai kuuntelevat samanlaista musiikkia? Uskon, että nyt nykypäivänä suurin osa ihmisistä ostaa tavaroita ihan omaksi ilokseen, koska he itse niistä tykkäävät, eivätkä siksi, että jostain muusta täytyy ottaa mallia, vaikka tavara ei omaan mieleen niin kauheasti olisikaan.

Eikö se pointti ole siinä, että tekee mitä itse tykkää? Jos omat mielihalut kohdistuu juuri johonkin sellaiseen, mihin aika monen muunkin, niin mikäs siinä. Sittenhän tuo "massan mukana" meneminen on vain hyvä asia. Mutta for real, pitääkö niistä massoista ja eri ryhmistä niin välittääkään; vaikka ihminen onkin laumaeläin, emme me kuitenkaan muille ihmisille elämäämme eletä. Sun ei tarvitse luokitella itseäsi mihinkään joukkoon, vaikka tietäisitkin omaavasi jotain sen piirteitä. Sellainen saattaa tuoda vain turhaa ryhmäpainetta, johon ei olisi mitään aihetta. Jokaikinen kuuluu tahtomattaankin jollain lailla johonkin ryhmään, mutta itsellemme me tätä elämää elämme.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Influenssa?

Kirjoittelen teille tänään täältä sängynpohjalta taudin uhrina. Kaikki mun oireet viittaa tähän juuri nyt liikkeellä olevaan sikainfluenssaan, ei kiva! Juuri oksennustaudista parannuttuani ehdin toivoa olevani edes jonkin aikaa kunnolla terveenä, mutta minkäs teet. Nyt kun buranan vaikutusaika on vielä voimassa, jaksan vähän jotain kirjoittaakin, kun pahimmillaan silmien auki pitäminenkin on ponnistelua. 

Tää tauti on antanut mulle aikaa miettiä arjen hyviä puolia, sitä kuinka kivaa on olla terveenä.


Nautintoa on:

Kirjojen lukeminen ja leffan katselu ilman jatkuvaa päänsärkyä.

Koirien kanssa ulkoilu raikkaassa ilmassa, vaikka se ei sillä hetkellä tunnukaan kivalta.

Yöunet jolloin saat oikeasti unta, olivat ne sitten kuinka pitkät tahansa.

Aamulla herätyskelloon herääminen, eikä huonoon oloon.

Yleensä on joko kuuma tai kylmä, ei molemmat samaan aikaan.

Nauraminen ilman keuhkoja pistävää yskää.

Syöminen, oli ruoka kuinka pahaa tahansa.

Kaverien kanssa ajan viettäminen, myös koulussa.

Matikantunneilla oleminen, ei se että mun täytyy opetella uudet asiat itse kotona. No joo, tästä en ole ihan varma.

Kivan asun suunnitteleminen ja käyttäminen, niin että joku muukin näkee sen kuin minä itse.

Treenaamista seuraava lihaskipu, joka viestittää että on tehnyt hyvän treenin.

Bussiin juokseminen, tai ylipäätään juokseminen mihinkään.

Suihkussa käyminen, ilman että hikoilee seuraavan tunnin aikana itsensä taas peseytymiskelpoiseksi.

Arkena sängystä nouseminen, kun oikeasti pystyt nousta.


Toivon että näitä asioita alan arvostamaan enemmän sitten kun tästä tervehdyn, saa kyllä nähdä miten onnistuu... Näiden parin päivän aikana on ollut kuitenkin kiva huomata, että mun voinnista oikeasti välitetään, siitä kysellään ja toivotaan mun paranevan. Iso kiitos siitä, piristää kummasti!! 

Tsemppiä kaikille maanantaihin!