Kirjoittelen teille tänään täältä sängynpohjalta taudin uhrina. Kaikki mun oireet viittaa tähän juuri nyt liikkeellä olevaan sikainfluenssaan, ei kiva! Juuri oksennustaudista parannuttuani ehdin toivoa olevani edes jonkin aikaa kunnolla terveenä, mutta minkäs teet. Nyt kun buranan vaikutusaika on vielä voimassa, jaksan vähän jotain kirjoittaakin, kun pahimmillaan silmien auki pitäminenkin on ponnistelua.
Tää tauti on antanut mulle aikaa miettiä arjen hyviä puolia, sitä kuinka kivaa on olla terveenä.
Kirjojen lukeminen ja leffan katselu ilman jatkuvaa päänsärkyä.
Koirien kanssa ulkoilu raikkaassa ilmassa, vaikka se ei sillä hetkellä tunnukaan kivalta.
Yöunet jolloin saat oikeasti unta, olivat ne sitten kuinka pitkät tahansa.
Aamulla herätyskelloon herääminen, eikä huonoon oloon.
Yleensä on joko kuuma tai kylmä, ei molemmat samaan aikaan.
Nauraminen ilman keuhkoja pistävää yskää.
Syöminen, oli ruoka kuinka pahaa tahansa.
Kaverien kanssa ajan viettäminen, myös koulussa.
Matikantunneilla oleminen, ei se että mun täytyy opetella uudet asiat itse kotona. No joo, tästä en ole ihan varma.
Kivan asun suunnitteleminen ja käyttäminen, niin että joku muukin näkee sen kuin minä itse.
Treenaamista seuraava lihaskipu, joka viestittää että on tehnyt hyvän treenin.
Bussiin juokseminen, tai ylipäätään juokseminen mihinkään.
Suihkussa käyminen, ilman että hikoilee seuraavan tunnin aikana itsensä taas peseytymiskelpoiseksi.
Toivon että näitä asioita alan arvostamaan enemmän sitten kun tästä tervehdyn, saa kyllä nähdä miten onnistuu... Näiden parin päivän aikana on ollut kuitenkin kiva huomata, että mun voinnista oikeasti välitetään, siitä kysellään ja toivotaan mun paranevan. Iso kiitos siitä, piristää kummasti!!
Tsemppiä kaikille maanantaihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti