Tähän kevääseen on mahtunut enemmän kuin tarpeeksi tauteja, mutta jokin karma mua taitaa nyt kiertää, kun tälläkin hetkellä kirjoittelen vietettyäni neljä viimeistä päivää sängyn pohjalla, angiinassa. Huonointa, näin nätisti sanottuna, tässä taudissa on se, että kiinteää ruokaa ei vain saa ilman raastavaa kipua alas, joten näinä viime päivinä en ole juurikaan pystynyt syömään. Jossain oon nähnyt sanonnan "find what you love and let it destroy you". Joo, se osuu aika hyvin kohdilleen, vaikka nyt olenkin valinnut sen helpomman reitin, enkä ole kiduttanut itseäni syömällä ruokia joita tekisi mieli (ainakaan kovin paljon). Tän alkuvuoden aikana muhun on ehtinyt iskeä jo kolme vähän suurempaa tautia, oksennustauti, influenssa ja nyt tämänhetkinen angiina. Mitä seuraavaksi? Toivottavasti mun pahat taudit olisivatkin nyt jo tältä vuodelta kokonaan kuitattu. Aina saa toivoa.
Mulla on kokoajan tän taudin aikana ollut ajatus kirjoittaa tänne, nyt kun mulla ei ole muuta ollutkaan kun aikaa. Silti nyt vasta löysin sellaisen motivaation ja halun kertoa tästä, jostain, teille lukijoille ja tänne blogiini. Oon pari kertaa viime päivinä aloittanutkin kirjoittamaan jostain, mutta sitten päättänyt antaa olla, koska ei ole vain ollut sellaista fiilistä. Ja miksi kirjoittaisin, jos en itse sillä hetkellä yhtään siitä tykkäisi? Paremmin asiaa tulee muutenkin silloin, kun on itsessä halu jotain kertoa.
Yksi asia, mistä halusin tässä julkaisussa kertoa (kaiken jaarittelun lisäksi) on tämä kirja, jonka sain luettua nyt ollessani vuodepotilaana. Se on Jandy Nelsonin romaani I'll Give You The Sun. En voi ylistää tätä kirjailijaa tarpeeksi. Lupaan, että hänellä on laajin ja värikkäin mielikuvitus, johon olen koskaan törmännyt, oikeassa elämässä tai kirjoissa. Tuon kirjan luettuani tunnen itse kuin leijuvani, (mikä sanoo paljon, ottaen huomioon tämänhetkisen fyysisen kuntoni) eikä kyseessä ole edes mikään fantasiakirja. Toinen samaisen kirjailijan kirja The Sky Is Everywhere on myös todellakin lukemisen arvoinen. Suosittelen näitä molempia, todella.
Ei sen enempää kirjoista. Oon mä saanut jotain hyödyllistäkin tällä sairaslomalla tehtyä. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin, olen käyttänyt hyväksi tätä vapaata aikaa ja aloittanut ajoissa lukemisen tämän viikon kokeisiin, jotka on edessä sitten kun palaan kouluun, ei armoa. Oon myös katsonut lähes yhden kauden verran Vampyyripäiväkirjoja, surprise. Viime postauksessa puhuin skootterin ajokokeesta, jonka pääsin kuin pääsinkin viime maanantaina läpi! Ehdin jo onneksi vähän ajellakin, ennen kuin tämä tauti iski päälle.
Mulla on kokoajan tän taudin aikana ollut ajatus kirjoittaa tänne, nyt kun mulla ei ole muuta ollutkaan kun aikaa. Silti nyt vasta löysin sellaisen motivaation ja halun kertoa tästä, jostain, teille lukijoille ja tänne blogiini. Oon pari kertaa viime päivinä aloittanutkin kirjoittamaan jostain, mutta sitten päättänyt antaa olla, koska ei ole vain ollut sellaista fiilistä. Ja miksi kirjoittaisin, jos en itse sillä hetkellä yhtään siitä tykkäisi? Paremmin asiaa tulee muutenkin silloin, kun on itsessä halu jotain kertoa.
Ei sen enempää kirjoista. Oon mä saanut jotain hyödyllistäkin tällä sairaslomalla tehtyä. Vastahakoisesti, mutta kuitenkin, olen käyttänyt hyväksi tätä vapaata aikaa ja aloittanut ajoissa lukemisen tämän viikon kokeisiin, jotka on edessä sitten kun palaan kouluun, ei armoa. Oon myös katsonut lähes yhden kauden verran Vampyyripäiväkirjoja, surprise. Viime postauksessa puhuin skootterin ajokokeesta, jonka pääsin kuin pääsinkin viime maanantaina läpi! Ehdin jo onneksi vähän ajellakin, ennen kuin tämä tauti iski päälle.
(Ajassa vähän taakse päin, kun naamani näytti vielä terveeltä. Sitä nyt odotellessa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti