Loppukiri

Peruskoulun viimeinen viikko starttaa tämän viikonlopun jälkeen, ja silloin meillä yseillä onkin sitä sun tätä ohjelmaa tiedossa.

Heti maanantaina on lyseon perinteinen kevätkirmaus, jolloin siis koko koulu liikkuu. Vaihtoehtoina on eripituisia matkoja kävelystä, juoksusta ja pyöräilystä. Osallistun itse siinä viiden kilometrin juoksuun, josta saa itselleen myös ajan.

Tiistaina on potkiaset, jotka ovat varmaankin kaikille aika tuttu juttu. Joka tapauksessa, kaikki potkiaisiin osallistuvat ysiluokkalaiset (eli varmaankin aikalailla kaikki) pukeutuvat pääosin hauskoihin naamioasuihin, ja marssimme ympäri koulua suorittaessamme välillä joitain tehtäviä ja ohjelmaa eri luokissa. 

Keskiviikkona on myös todella jännää luvassa. Nimittäin illalla ysien tanssiaiset, joidenka jälkeen menemme oman luokkamme kanssa syömään ja viettämään vielä viimeisiä hetkiä koko porukkana. Odotan tätä päivää niin innolla!

Torstaina on edelleen pakko herätä kouluun, vaikka tanssiaisillan (ja yön) jälkeen saattaa vähäen väsyttää. Torstaina on luvassa muuten normaali koulupäivä, paitsi viimeisellä tunnilla on luokanohjaajan tunti ja pääsemme koulusta vähän aiemmin.

Perjantaina on luvassa kevätkirkko, jolloin koulupäivä kestääkin pelkät kaksi tuntia.

Lauantaina onkin sitten se kauan odotettu päivä, nimittäin päätösjuhla. Koulun tilaisuus itsessään kestää vain noin tunnin, minä aikana kaikille yseille jaetaan salissa todistukset käteen kaikkien muiden ysien edessä. Tätä käytäntöä ei ole seiskalla tai kasilla ollutkaan, ja jännittää kyllä kovasti! Tuo päivä tuntuu sekä todella mahtavalta että myös aika hirvittävältä. Uskon, että ajatukset ovat siihen mennessä kyllä niin ristiriidassa kun olla ja voi, kun nyt jo mun tunteet ovat ihan solmussa.

Ensi viikko tulee olemaan todella kiireistä aikaa, ja siihen pitääkin jo nyt viikonloppuna ruveta valmistautumaan. Ehkä tää kiire saa myös kaikki ikävemmät ajatukset koulun lopusta vähän kaikkoamaan? Joka tapauksessa oon kyllä ihan sairaan innoissani tulevasta!

Vuoden parhaat -gaala

Tänään meillä oli koulumme jokavuotinen gaala, jossa julkaistaan ns. vuoden parhaat, joita aiemmin tällä viikolla sai koko koulu äänestää. Tänä vuonna kategorioita oli mm. vuoden somettaja, vuoden jutut ja vuoden mautoilija, ja joka vuosi toistuvia kategorioita oli esimerkiksi vuoden pari, kaunotar ja komistus sekä vuoden seiska, kasi ja ysi. Onnea kaikille voittajille, voitot olivat kyllä ansaittuja!

Tällä kertaa mun käteen ei tarttunut voittoa mistään kategoriasta, eikä kyllä ehdokkuuttakaan, mutta mulle tää vipa gaala oli kyllä paras näistä kahdesta viimeisimmästä. Tunnelma oli paljon rennompaa kuin edellisissä gaaloissa, ainakin mun omasta näkökulmasta. Siihen saattaa kyllä vaikuttaa se, että näin ysiluokkalaisena vipassa gaalassa viitsi vähän revitelläkin ja ottaa rennosti, kun aiemmissa gaaloissa olen ehkä miettinyt vähän enemmän muiden mielipiteitä, varsinkin vanhempien.

Joka tapauksessa ilta oli täynnä naurua, tanssia, kuvien ottoa ja ihan pelkkää hauskanpitoa kavereiden kanssa (mokkapaloista puhumattakaan). Haikeaa nyt jälkeenpäin miettiä, että tuo olikin sitten vipa gaala ja taas yksi tapahtuma joka lähentää koko ysiluokan loppua. Musta tuntuu, että nyt ysin lopussa oon vasta alanut nauttia tämmöisistä juhlista ja yhteisistä tapahtumista, ja alkanut kunnolla heittäytyä siihen meininkiin. Tuntuu myös, että olen lähentynyt paljon enemmän eri ihmisten kanssa kuin koko yläasteen aikana, vaikka olen heidät koko sen ajan tuntenutkin. Nyt se vähän harmittaa, juuri kun nyt on sellainen fiilis, että viihdyn tässä joukossa ja näiden ihmisten kanssa niin liian pian se sitten loppuukin. No, viimeisistä viikoista nautitaan!

Tästä olisi voinut sepittää vielä vaikka mitä, mutta tämä likka alkaa nyt valmistautua yötä varten, huomenna vielä aikainen herätys ennen viikonloppua. Iso kiitos tästä illasta kaikille jotka olitte mukana!

Kestävyysjuoksu pähkinänkuoressa

Oon kertonut aiemmin mun aloittamasta juoksuharrastuksesta pieniä juttuja sinne sun tänne, mutta sen nyt vähän enemmän vakiinnuttua päätin omistaa sille ihan oman postauksen, ja kertoa vähän tarkemmin mistä on kyse.

Käyn kestävyysjuoksuryhmässä, jossa yhteisiä kokoontumisia on kerran viikossa. Ryhmän järjestää Time 2 Move -kuntosali (jota suosittelen muuten kovasti!!). Ryhmässä on rajoitettu määrä paikkoja, se on kaikenikäisille ja kaikenkuntoisille tarkoitettu, ja kaikkien kunto ja jaksaminen otetaan harjoituksissa huomioon. Siltikin nuo treenit ovat myös paremmille ja kokeneemmille juoksijoille tarpeeksi rankkoja ja hyödyllisiä, joten kukaan ei niin sanotusti pääse pälkähästä. Ryhmä on aika pieni, yleensä treeneissä on vain 2-4 ihmistä, mikä on omasta mielestäni vain hyvä juttu, koska ohjaaja pystyy paremmin tarkkailemaan ja neuvomaan yksittäisten ihmisten suorituksia pienemmässä ryhmässä, kuin taas jossain suuremmassa porukassa. Jotkut ryhmästä harjoittelevat jotain tavoitetta, kuten maratonia varten, jotkut taas haluavat vain kehittää omaa kestävyyskuntoaan ihan omaksi iloksi. Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen porukkaan, ainakin vielä...

Näiden viikoittaisten ryhmäkokoontumisien lisäksi ohjaajani on tehnyt minulle, niin kuin myös muille ryhmän jäsenille oman viikottaisen ohjelman, jossa on muutama omatoiminen treeni viikossa yhteistreenien lisäksi. Ennen olen harjoitellut vain oman mielen mukaan, ja tehnyt aikalailla vain samanlaisia lenkkejä ilman mitään muunlaista harjoittelua. Viikottaisen ammattilaisen tekemän ohjelman avulla treenit ovatkin paljon monimuotoisempia ja kehittävämpiä, mikä parantaa myös paljon motivaatiota. 

Aloitin tämän harrastuksen vasta tämän vuoden alussa, joten tämä kevät onkin mulle vielä vähän lämmittelyä mm. juoksun tekniikkaan, palautumiseen, erilaisiin termeihin, syke- ja nopeusalueisiin liittyen. Kestävyysjuoksuun liittyy paljon asioita, joita ei tulekaan lajia harrastamatta ajatelleeksi. Kylmiltään sitä on aika vaikea lähteä harrastamaan, puhumattakaan siinä kehittymisestä (vaikka ei kuitenkaan mahdotonta). Kun mietin viime syksyä, kun kävin itsekseni lenkeillä tietämättä lajista vielä paljoakaan, ja vertaan sitä tähän hetkeen, tajuan kuinka paljon enemmän tässä lajissa kehittyminen oikeasti vaatiikaan. Mullakin on teoreettisesti paljon opittavaa ja ymmärrettävää lajista itsestään, ennen kuin pystyn käytännössäkään siinä kehittyä.

Tähän kevääseen on mahtunut myös aika paljon sairastumisia, jotka on romuttaneet aina välillä mun kuntoa sen verran, että tuntuu kuin aina taudin jälkeen joutuisi aloittamaan koko prosessin alusta. Turhauttavaa se on ollut, muuta ei voi sanoa. Nyt olen jonkin aikaa onnistunut pysyttelemään terveenä, ja saanut aika hyvin taas kasvatettua kuntoni entiselleen, toivotaan vain että se kestäisikin nyt pidempään.

Reissun päälle

Oon ollut jo aika kauan innoissani yhdestä asiasta, ja sen nyt lähentyessä päätin viimein jakaa sen teillekin. Mulla on nimittäin tulevana kesänä tiedossa aika pitkä reissu, nimittäin Amerikkaan, Kanadassa myös poiketen! En ole koskaan ennen käynyt USA:ssa, mutta aina olen sinne kyllä halunnut, kukapa ei? Äitini kanssa olemmekin jo kauan miettineet ja puhuneet Amerikkaan lähtemistä, mutta nyt kun kaikki on valmiina ja varattuna, tuo lähdön ajatus alkaa vasta tuntua todelliselta, ja kyllähän se jännittää, hyvällä tavalla. Aika iso osa mun kesälomasta kuluukin tuolla uudessa ja jännittävässä maassa. Toisaalta olisi kiva viettää alkuloman päiviä täällä kaikkien kavereidenkin kanssa, mutta en voi valehdella, tuo reissu on niin odotettu, että ei kyllä paljoa haittaa.

Rahaakin tuohon reissuun on säästetty nyt kauan aikaa, ja lähestulkoon kuola valuu kuvitellessani Amerikan outlet-myymälöitä ja hintoja, jotka ovat aivan naurettavia Suomeen verrattuna. En yhtään ihmettelisi, jos joutuisin loppujen lopuksi ostamaan toisenkin matkalaukun Amerikoista, koska ostoslista vain kasvaa...

Millainen tämä meidän matka nyt suurinpiirtein tulee sitten olemaan? Emme siis suinkaan vietä muutamaa viikkoa vain yhdessä paikassa, ja vaan päätimme käyttää tuota aikaa hyväksemme, ja kiertää parin viikon aikana pari eri Amerikan osaa ja kaupunkia, ennen kuin asetumme vielä noin viikoksi tuttavillemme Kanadan Vancouveriin. Nuo Amerikan pysähdyspaikat ovat myöskin pari suurkaupunkia, vinkkinä kasinokaupunki ja varmaankin kaikista tunnetuin ja suosituin Yhdysvaltalainen suurkaupunki. Nähtävyyksiä ei meidän reissulta myöskään tule puuttumaan. Niin jännää!

Odotus on kova, ja tuosta reissusta tulette varmaan kesällä täältä moneen otteeseen lukemaankin. En tiedä vielä postausmahdollisuuksistani reissussa, mutta uskon, että jätän koneen siksi aikaa kotiin, ja kirjoittelen tänne vasta jälkeen päin. Tekemistä tuolla matkalla on myös paljon, enkä tiedä kuinka ehtisinkään siinä kirjoittamaan. Se nähdään sitten!

Vappufiiliksiä

Hyvät ystävät, aurinkoinen ja lämmin keli, iloinen tunnelma, picnic, hyvä musiikki ja kesäiset herkut tekivät mun vappupäivästä mahtavan! Aamukin alkoi rennosti, ei ollut kiire mihinkään, ja tuli sellainen olo, että nyt on loma lähettyvillä. Kesäloman lähentyminen tuntuu samalla todella oudolta, mutta toisaalta välillä onkin jo sellainen olo, kuin loma olisi jo nyt. Varsinkin tällaisina aurinkoisina viikonloppuina tuntee, kuinka lähellä kesä jo onkaan, ja peruskoulun viimeisiä päiviähän tässä viedään! 

Hyvää vappua vielä kaikille (parempi myöhässä kuin ei milloinkaan)!