sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kestävyysjuoksu pähkinänkuoressa

Oon kertonut aiemmin mun aloittamasta juoksuharrastuksesta pieniä juttuja sinne sun tänne, mutta sen nyt vähän enemmän vakiinnuttua päätin omistaa sille ihan oman postauksen, ja kertoa vähän tarkemmin mistä on kyse.

Käyn kestävyysjuoksuryhmässä, jossa yhteisiä kokoontumisia on kerran viikossa. Ryhmän järjestää Time 2 Move -kuntosali (jota suosittelen muuten kovasti!!). Ryhmässä on rajoitettu määrä paikkoja, se on kaikenikäisille ja kaikenkuntoisille tarkoitettu, ja kaikkien kunto ja jaksaminen otetaan harjoituksissa huomioon. Siltikin nuo treenit ovat myös paremmille ja kokeneemmille juoksijoille tarpeeksi rankkoja ja hyödyllisiä, joten kukaan ei niin sanotusti pääse pälkähästä. Ryhmä on aika pieni, yleensä treeneissä on vain 2-4 ihmistä, mikä on omasta mielestäni vain hyvä juttu, koska ohjaaja pystyy paremmin tarkkailemaan ja neuvomaan yksittäisten ihmisten suorituksia pienemmässä ryhmässä, kuin taas jossain suuremmassa porukassa. Jotkut ryhmästä harjoittelevat jotain tavoitetta, kuten maratonia varten, jotkut taas haluavat vain kehittää omaa kestävyyskuntoaan ihan omaksi iloksi. Kuulun itse tuohon jälkimmäiseen porukkaan, ainakin vielä...


Näiden viikoittaisten ryhmäkokoontumisien lisäksi ohjaajani on tehnyt minulle, niin kuin myös muille ryhmän jäsenille oman viikottaisen ohjelman, jossa on muutama omatoiminen treeni viikossa yhteistreenien lisäksi. Ennen olen harjoitellut vain oman mielen mukaan, ja tehnyt aikalailla vain samanlaisia lenkkejä ilman mitään muunlaista harjoittelua. Viikottaisen ammattilaisen tekemän ohjelman avulla treenit ovatkin paljon monimuotoisempia ja kehittävämpiä, mikä parantaa myös paljon motivaatiota. 

Aloitin tämän harrastuksen vasta tämän vuoden alussa, joten tämä kevät onkin mulle vielä vähän lämmittelyä mm. juoksun tekniikkaan, palautumiseen, erilaisiin termeihin, syke- ja nopeusalueisiin liittyen. Kestävyysjuoksuun liittyy paljon asioita, joita ei tulekaan lajia harrastamatta ajatelleeksi. Kylmiltään sitä on aika vaikea lähteä harrastamaan, puhumattakaan siinä kehittymisestä (vaikka ei kuitenkaan mahdotonta). Kun mietin viime syksyä, kun kävin itsekseni lenkeillä tietämättä lajista vielä paljoakaan, ja vertaan sitä tähän hetkeen, tajuan kuinka paljon enemmän tässä lajissa kehittyminen oikeasti vaatiikaan. Mullakin on teoreettisesti paljon opittavaa ja ymmärrettävää lajista itsestään, ennen kuin pystyn käytännössäkään siinä kehittyä.


Tähän kevääseen on mahtunut myös aika paljon sairastumisia, jotka on romuttaneet aina välillä mun kuntoa sen verran, että tuntuu kuin aina taudin jälkeen joutuisi aloittamaan koko prosessin alusta. Turhauttavaa se on ollut, muuta ei voi sanoa. Nyt olen jonkin aikaa onnistunut pysyttelemään terveenä, ja saanut aika hyvin taas kasvatettua kuntoni entiselleen, toivotaan vain että se kestäisikin nyt pidempään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti