New York City

Niin kuin huomata saattaa, mulla on ollut iso tauko postailussa tämän kuun aikana. Se johtuu mun kolmen viikon Amerikan reissusta, josta joskus aiemmin teille päivittelinkin. Mun Instagram on myös täyttynyt monista reissukuvista, niin kuin mua siellä seuraavat ovat varmasti huomanneet (en ole edes pahoillani). Oon pohtinut paljon, kuinka tästä reissusta oikein kirjoittaisin, koska kokemuksia reissulta on niin paljon, että niitä mahtuu useampaankin postaukseen. Tässä tulee kuitenkin niistä ensimmäinen. 

New York, Manhattan

Ensimmäinen stoppi. The Big Apple. Vietimme kaupungissa kolme kokonaista päivää, raapaisimme oikeastaan vain pintaa koko New Yorkista, tai oikeastaan pelkästään Manhattanista. Kieltämättä todella hieno kaupunki. Jos oon kuitenkin ihan rehellinen, odotin kaupungilta ehkä vähän enemmän kuin mitä loppujen lopuksi sain. Joka puolella oli rakennustöitä, oikeasti joka kadunkulmassa, ja se oli yksi asia mikä ei näyttänyt mun silmään niin nätiltä. Liikenne oli aivan kamala, niin kuin arvata saattaa. Ehkä se johtui myös musta itsestä, en osannut oikein heittäytyä siihen suurkaupungin meininkiin, enkä tuntenut itseäni niin kotoisaksi tai mukavaksi kuin jossain muualla. 

Viime syksynä kävin suurkaupungissa Munchenissa, ja siihen kaupunkiin ihan rakastuin, mutta täällä en saanut ihan sellaista fiilistä. Olimme siis vain Manhattanin alueella, joka on vain pieni pala koko New Yorkista, mutta oikeasti se vain vaikutti ihan samanlaiselta suurkaupungilta kuin mikä tahansa muukin (eli aika hienolta ja mahtavalta kuitenkin!). Ja toistan vielä, että se varmasti johtuu myös mun omasta ajattelusta, siitä että en osannut oikein nauttia kaupungista, kun ajatukset olivat oikeastaan vähän muualla. Ehkä toisella kerralla mun näkemys on kokonaan erilainen. Meillä oli myös aika kiire kokoajan, ja aina oli jotain suunnitelmia, joten sekin ehkä toi vähän stressiä koko hommaan.

Kaikesta tästä huolimatta New York oli silti mahtavan suuri, hieno ja näkemisen arvoinen kaupunki, ja tykkäsin todella ajastani siellä, vaikka mulle ei tällä kerralla tullutkaan niinkään sellaista wow-fiilistä. Nähtävyydet olivat todella hienoja. Kävimme Rockefeller Centerissä, Grand Central Stationissa, Public Libraryssä, kävelimme High Lineä pitkin, kiertelimme Little Italyssä ja sohossa, shoppailimme Broadwaylla ja Fifth Avenuella, kävimme Broadway-musikaalissa, poikkesimme katsomaan Madison Square Gardenia ulkoa päin, ja vielä jäi paljon nähtävää ja koettavaa seuraavaan kertaan! Oli myös tosi siistiä käydä paikoissa, jotka on nähnyt aiemmin joissain elokuvissa ja sarjoissa. Ruokapaikoissa ei myöskään ollut valittamista, vaikka annoskoot ovatkin aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

Odotin kuitenkin varsinkin merkkituotteiden hintojen olevan alhaisemmat, kun aina puhutaan kuinka Amerikoissa on kaikki niin halpaa. Pitää ottaa kuitenkin huomioon, että New York ei ole mikään halpa kaupunki, ja Amerikan dollari on kuitenkin huonompiarvoinen kuin euro, joten se halventaa hintoja vähän. Silti esim. Niken ja muiden amerikkalaisten urheiluliikkeiden vaatteet ja kengät, joiden olin olettanut olevan halvempia Amerikassa ihan senkin takia, että ne tuotetaan sielä, ovat ilman alennuksia saman hintaisia kuin Suomessa, varsinkin kengät. Alennuksesta tietenkin saa halvemmalla, mutta normaalihintaisina esimerkiksi ne Niken kengät ovat helposti yli sen 100 dollaria, saman verran kuin Suomessa euroina, ja siihen verot päälle. 

New York ei ehkä kuitenkaan ole mikään paras paikka mennä shoppailemaan, jos halpaa merkkituotetta haluaa. Alennukset olivat kuitenkin tosi hyviä silloin kun niitä oli, ja kaikkia ei-merkkivaatteita sai kyllä aika hyvään hintaan, riippui tietysti paikasta. Mullakin tarttui mukaan vaikka ja mitä, ja rahaa kyllä kului myös aika lailla. Suomessahan verot on sisältyneenä ostoksen hintaan, mutta USA:ssa ne tulevat vielä ostoksen hinnan päälle, joten pitää varautua aina vähän enemmällä rahalla kuin hintalapussa lukee. Silti ihan perusvaatekaupoissa hinnat ovat aika alhaisia, verosta piittaamatta.

Kokonaisuudessaan New Yorkista jäi sellainen tunne, että sinne pitää vielä palata sitten kun on paremmin aikaa, mieli avoinna ja ajatuksetkin kunnolla pelissä.

Päätös

Nyt on se hetki, jota on odotettu ja myös kammoksuttu jo monta vuotta. Yksi niistä elämän isoista askelista. Mun oppivelvollisuus oli nyt tässä, tästä eteenpäin kaikki muuttuukin. Monet opettajat ovat tämän viikon aikana toivottaneet meille "hyvää loppuelämää" joka on aivan kammottava lause, oikeasti. Tästä lähtien olemme itse vastuussa tulevaisuudestamme, suuri vastuu alkaa. Rehellisesti, viime yönä oli kova vaikeus saada nukuttua, mua jännitti tämä päivä niin paljon. Se hetki, kun näin omat luokkalaiset ja muut ysit viimeisen kerran yhdessä, se sytytti niin kovan ja ristiriitaisen tunnevirran, että huhhuh. Kuitenkin vasta kotona koko homma alkoi vasta selkiytymään, ja silloinhan se itkukin tuli.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen päättötodistukseeni, tällä on hyvä jatkaa. Sain päättötodistuksen kera myös stipendin ja myöhästymättömyystodistuksen, ja voin sanoa että oon kyllä tositosi yllättynyt ja iloinen niistä kaikista!

Haikeutta, surua, itkua. Syksyllä mietimme kaikkia hienouksia mitä nyt keväällä on yseillä ohjelmassa, ja ajatus tuntui niin kaukaiselta. Voivottelimme kuinka koulut loppuvatkin vasta 4. päivä, eivätkä aiemmin. Se päivä tulikin nopeaa eteen. Itse oisin vielä mieluusti jatkanut vähän aikaa tällä luokalla samalla fiiliksellä ja yhtenäisyyden tunteella kuin nyt varsinkin viimeisellä viikolla oli. Nuo tämän viikon eri tapahtumat toivat meitä paljon yhteen. Sellaisia olisin halunnut vielä lisää, haluan. Monet niin tutut ihmiset yläasteelta lähtevät nyt eri suuntiin, joidenkin kanssa pidetään yhteyttä, joidenkin kanssa varmastikkaan ei. Pelottavaa, eikö? Olen myös paljon miettinyt henkilöä, jonka olisi pitänyt olla tässä päivässä ja näissä mahtavissa viikoissa meidän muiden mukana, joka olisi kaiken sen ansainnut, mutta ei ollut. 

Olen tuntenut myös paljon ilon tunteita, suurta läheisyyttä, ja sellaista iloa joka on vain tuonut kyyneleet silmiin. Ei sitä voi näiden mun ympärillä olevien ihmisten kanssa olla tuntematta. Läheiset on ollut mun viimeisen viikon kulmakivi, tukipylväs. On niin ihanaa nauraa ja jutella, nauttia vain elämästä kaikkien tuttujen ihmisten kanssa. Rentous on paistanut kaikissa koulussa ja näissä viime viikon tapahtumissa, olemme todella kaikki yhtä porukkaa. Koulun loppuminen on tuonut myös iloa alkavasta lomasta ja mun tulevasta reissusta, ja siihen tunteeseen olen koittanutkin tarttua.

"Mennään, mutta ajetaan hiljempaa

Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan

Tämä voi olla

koko elämämme ihanin päivä

Ajetaan hiljempaa

Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan"

Kaikki 9J tytöt. Tässä mun ympärillä on läjä niin todella kauniita ja ihania tyttöjä, joista on tullut mulle koko yläasteen aikana niin tärkeitä. Muistan, kun heistä yksi sanoi kävellessämme porukalla tanssiaisyönjälkeen koulun pihaan niin väsyneenä ja huonovointisena kuin olla voi, että "se oli kuitenkin sen arvoista, kun koetaan tää yön jälkeinen kärsimys kaikki yhdessä, eikä kenenkään tarvi sitä kantaa yksin". Niin on tässäkin tapauksessa. Tiiän että monet meistä, varmaan kaikki tuntevat noita samoja sekavia asioita kun minäkin, ja monilla on varmasti todella haikea ja surullinen fiilis. Mutta hei, me koetaan se yhdessä. Kukaan ei ole yksin. Te olette niin ihania jokainen, sanat eivät riitä. Kiitos kaikesta.

Unohtumaton

Otsikko ei voisi kuvata paremmin mun paria viimeisimpää päivää. Tiistaina oli potkiaiset, joissa fiilis oli kyllä kaikkien ysien kesken niin huipussaan kuin olla voi. Helle tuolloin oli kova, se olikin ainoana miinuksena. Asuissa kyllä hikosi ihan kunnolla sekä sisällä että ulkona.

Sitten yksi varmaankin mahtavimmista illoista ja öistä mitä oon tähän mennessä kokenut: tanssiaiset. Koko päivä oli varhaisesta valmistautumisesta lähtien todella onnistunut. Oli ihanaa vaihteeksi pistää nätti mekko päälle, hiukset kivalle kampaukselle ja präntätä vähän juhlameikkiäkin naamaan. 

Ilta alkoi yhteistansseilla, jonka jälkeen oli sekahaku ja parit ja parittomat saivat hakea toisiaan tanssimaan. Olin itse Artun parina tanssiaisissa, mutta ideana olikin tanssia juuri monien eri ihmisten kanssa, mikä kävikin kyllä hyvin toteen! Periaatteessa sillä ei ole mitään sen suurempaa merkitystä tuletko tanssiaisiin jonkin parin kanssa, mutta onhan se ideana aika kiva. Koko hommasta tuli niin prom-fiilis, ja kokonaisuudessaan kaikki tanssiminen, hitaista nopeisiinkin biiseihin oli aivan superkivaa. Taas oli sellainen fiilis, että halusi ja uskalsi kunnolla revitelläkin, mikä tekikin kaikesta paljon hauskempaa. Iltaan kuului myös erilaisia arvontoja ja kilpailuja. Yllätys yllätys, kolmen tunnin pituiset tanssiaiset vierähtivät aivan hujauksessa ohi.

Tanssiaisten jälkeen menimme luokkamme kanssa Amarilloon syömään, ja ruokailuun kuului paljon erilaisia puheita, viimeisten kolmen vuoden muistelua ja vähän kyyneliäkin. Onnen, haikeuden ja kiitollisuuden tunteet olivat ja ovat edelleen korkealla.

Vietimme vielä luokkamme tyttöjen kanssa yön yhdessä hauskaa pitäen ja juhlien ysiluokan viimeisiä yhteisiä päiviä. Viime yönä ei siis kovin nukuttu!

Nää päivät on nostattanut mussa niin paljon tunteita, on ollut ihana viettää ne kaikkien mulle rakkaiden ihmisten kanssa. Koko yläasteaikaa on myös vähän ajan sisällä tullut paljon mietittyä, enkä voisi olla kiitollisempi, että nää kolme vuotta oon saanut viettää juuri tämän luokan ja näiden ihmisten kanssa. Nyt edessä on vielä päättärit, joista kerron varmaankin tänne vielä erikseen. Nyt lähdenkin paikkailemaan yhä kasvavaa univelkaani ja menen aikaisin nukkumaan!