Helsingin visiitti

Tehtiin tänään päivän mittainen visiitti tyttöporukan kanssa Helsinkiin tsekkaamaan joulualennuksia. Tämä vaati sen, että herätyskello soi ensimmäistä kertaa klo 4.45, jonka jälkeen torkutin muutaman (kymmenen) kerran. Loppujen lopuksi kömmin sängystä 5.40, joka oli, niin kuin kuvitella saattaa, yhtä tuskaa. Shoppailuun meille jäikin aikaa sitten 8 tuntia, mielestäni ihan riittävästi.

Aamu lähtikin ihan reippaalla tavalla käyntiin, meinasimme nimittäin myöhästyä klo 6.47 lähtevästä junastamme, ja jouduimmekin juoksemaan junaan. No mikäs siinä, jos kotona oltiin vielä unella, herättiin sitten vähintäänkin tuossa vaiheessa!

Reissuun sisältyi ruokailu Friends & Brgrs:issa, Kampin ja Forumin sekä muiden yksittäisten liikkeiden kiertäminen puhki, kiire, kahvittelu, jalkojen kunnosta voivottelu, sekä hyvät että pahat kahvit, mun eksyminen ja etsiskely, sekä tietysti hauskanpito näiden rakkaiden tyttöjen kanssa!

Onnistuin reissulla säästämään ihan mukavasti rahaakin, yhteensä mulla kului noin 60 euroa. 

Reissun jälkeen sekä kroppa ja mieli ovat kyllä aika väsyksissä, mitä muutakaan viiden tunnin yöunilta ja 8 tunnin kävelyltä voi odottaa. Mun reissu oli joka tapauksessa mahtava, isoin kiitos siitä kuuluu tälle ihanalle matkaseuralle!

Have yourself a merry little christmas

Mun jouluun tänä vuonna kuuluu rauhassa perheen kanssa ajan viettäminen, aamupuuro (riisipuuro!!), joulurauhan julistus, mulle tärkeiden ihmisten muistaminen, kirkossa käynti, joulukoristeet, jouluruoka, lahjat, yhdessä pelien pelaaminen...

Musta tuntuu, että joulu on tänä vuonna tullut tosi nopeasti, kuin joulukuun ensimmäisestä päivästä oltaisiin vain hypätty tähän. Enkä ole oikeastaan ehtinyt saada mitään niin erityistä joulufiilistäkään. Mulla ei ole joulukalenteria, en ole polttanut kynttilöitä tai kirjoitellut paljoakaan joululahjatoiveita, enkä kovin paljoa kuunnellut joululauluja tai juonut glögiä, saatikaan koristellut taloa jouluisesti (äiti on hoitanut tämän osuuden). Joulusiivon olen kyllä tehnyt omalta osaltani, mutta se nyt ei tuonut mitään erityistä joulufiilista, sen sijaan sai mut vaan ärsyyntymään. Mutta tällä hetkellä mulla on jotenkin rauhallinen, jouluinen fiilis, ja samalla jännitys siitä mitä tämä päivä tuo tullessaan. 

Syökää hyvin, nukkukaa hyvin ja viettäkää aikaa rakkaidenne kanssa, sekä tärkeimpänä, pitäkää kaikki ihan mahtava joulu!!

Snapshots

Oon aina tykännyt lukea muilta näitä Snapchat-postauksia ja muita vastaavia, joten ajattelin itsekin tehdä tämmöisen. Kuvia on varmasti monille muutenkin kivempi katsella, kuin lukea pitkiä tekstejä. Ideana siis on, että näitä kuvia olen viime viikon aikana Snapchatillani (@saarajv) napsaillut, saatte siis nyt viikon ajalta kuulumisia melkeimpä pelkästään kuvien muodossa.

Puhelimenani toimii (jotenkuten) edelleen rakas iPhone 4s, joten kuvat eivät nyt ole mitään korkeinta laatua, mutta ei anneta sen häiritä!

1. Piti alkaa lukemaan 10 kappaletta maantiedosta, ei napannut // 2. Alkuviikosta oli ihanan värinen taivas päästyäni koulusta kotiin, vaikka se tuollaisena näkyikin vain hetken aikaa. // 3. Tosiaan, koulu ohi keskiviikolta. // 4. Toimin koekaniinina Even ja Saanan lettikokeiluille. // 5. Meni muuten aika hyvin! // 6. Äidin kanssa haettiin Soframista torstain pitsat. // 7. Perjantaina oli pahin mahdollinen keli, koko päivän vaan satoi ja satoi ja satoi. // 8. Siinä illalla napsin vähän selfieitä.

1. Mitäs nyt vähän snäppäilin! // 2. Lakkasin kynnet uudella lakalla, ja jouduin niitä pari kertaa lakkaamaankin tuhrittuani ne heti. // 3. Toi oli ihanan tuntuista, semmoista niin kuin stressipalloissa, hah! // 4. Tämä kuva tosiaan tältä päivältä, kun päästiin kello 12 koulusta. // 5. Lauantaina toi biisi soi vaan päässä, ja kelikin oli siihen sopiva. // 6. Nyt hypätäänki taas tiistaihin. // 7. Imuroin koko yläkerran ja pesin vessan. Musta ei ikinä tuu siivoajaa... // 8. Ihana jatko-osa If I Stay -kirjalle (Jos vielä jään), jonka olenkin pian lukenut loppuun.

Tätä postausta oli mun mielestä tosi kiva tehdä ja toteuttaa, ja tuun varmaan tekemään näitä jatkossakin? Haluan tietenkin kuulla teidän lukijoidenkin mielipidettä, voitte myös ehdottaa mistä itse haluaisitte mun tulevaisuudessa tekevän postauksen, mikä teitä kiinnostaisi lukea? Moikka moi ja seuraavaan kertaan! ♥︎

Me and my fluffy coat

Niin kuin jo ostospostauksessani ylistin, tää takki on mun talven kylmien ja pimeiden päivien pelastaja, sen lisäksi että on ulkonäöltään juuri sellainen kuin haluaisinkin. Lemppareiden listalla toisena onkin tämä sininen huivi, jota mun päällä näkee lähes joka päivä.

Haluaisin niin paljon asukuvia, varsinkin nyt kun mulla on näitä uusia vaatteita, mutta näihin kuviinkin tarvitsee sen hyvän sään, kuvaajan tottakai ja pienoisen panostuksenkin. Ottaen huomioon myös, että pimeäkin tulee jo neljän maissa, aikaakin on vaikea löytää. Mä oon muutenkin nämä pari viikkoa ollut oikeasti vain kotona, uppoutuneena koulujuttuihin ja väsymykseen. (Nämäkin kuvat ovat  koulussa otettuja, ylläripylläri.) Ei siinä ole ehtinyt, eikä edes huvittanut miettiä paljoa mitään kuvaussessioita, kun en ole oikein kavereitakaan nähnyt. No mutta, eiköhän näitä nyt vielä ehdi napsia!

Mulla on huomenna viimeinen koe, jonka jälkeen voikin huokaista helpoituksesta. Vaikka maanantaina ja tiistaina onkin vielä koulua, päivät ovat onneksi sen verran rentoja, että loman voi melkeimpä laskea jo viikonloppuna alkaneeksi, mun mielestä ainakin. (Maanantaiaamuna herätessä tuo fiilis saattaa olla ihan käänteinen, mutta turha nyt sinne asti miettiä...)

Mitkä on teidän lempparivaatteita/asusteita tänä talvena?

Sweet 15!

Nyt on se aika koittanut, oon vihdoin 15! Tätä onkin jo aika kauan odotettu... Näin joulukuun lapsena kaikki kaveritkin on jo pian 16, kun mä vasta juuri täytin 15, mutta ehkä se sitten vanhempana kääntyykin mulle vaan plussaksi! ;) 

Oli kiva herätä aamulla, kun olin saanut kavereiltanikin jo onnitteluja, ja äiti alkoi heti herättyäni valmistaa aamiaiseksi paahtoleipää ja munakasta, nam! Aamu meni mulla aika chillisti, skypailin, luin kirjaa ja kuuntelin musiikkia. Päivällä pitikin sitten taas keskittyä vähän koulujuttuihin, siitä ei saa juhlapäivänäkään taukoa... Illaksi kutsuin muutamia kavereitani meille kylään, mitä varten olimme ostaneetkin aivan liikaa herkkuja, mutta jäipä ainakin paljon itselleni!

Kiitos näiden ihanien (sekä Jasun, joka toimi kuvaajana), mulla oli paras synttäri-ilta jota olisi voinut kuvitella! ♥︎ Ilta vierähti kyllä aivan liian nopeaa. Mieluusti olisin tätä touhua vielä jatkanut, mutta nyt vieraiden lähdettyä alkaa mullakin väsy jo vähän painamaan. Kiitos kaikille jotka mua tänään on onnitellut, ja kiitos mun rakkaille kavereille kun teitte tästä päivästä jälleen mahtavan (sekä tietenkin vielä myös lahjoista)! Hukassa mä olisin ilman teitä. Loppukevennyksenä spotatkaa kuvasta myös messissä ollut Aki Parvianen, tuleva Youtube-sensaatio! Käykäähän tsekkaamassa Akin kanava @akimikael. ;)

Nyt kun kello lähenee jo puolta yötä, taidan jättää tämän kirjoittamisen tähän ja mennä tosi hyvällä fiiliksellä iltapesulle ja nukkumaan. Hyvää yötä ♥︎

Mitä mä sitten ostinkaan?

Heipat!

Sain lopultakin aikaiseksi kirjottaa ja kuvata mun ostokset Saksasta tähän postaukseen. Nämä viikot ennen joululoman alkamista on mulle ihan älyttömän kiireiset, en muista milloin viimeksi olisi ollut näin paljo kokeita ja koulujuttuja vielä näin lyhyessä ajassakin. Sen lisäksi mulla on lauantaina synttärit (mistä olen niin innoissani!!), sekä muitakin juhlia tiedossa. Sallin nyt itselleni pienen huilin kaikesta stressistä, samalla jakaakseni teillekin vähän mun onnellisuutta ostosteni muodossa. Yllätyin tosiaan itsekin kuinka paljon loppujen lopuksi onnistuin säästämään Saksan ostoksissa (mikä on huojennus myös tämän postauksen kannalta), mutta sain kuitenkin paljon kivoja juttuja ostettua! Tässä ne tulevat:

Päiväkirjan tyyppinen Keri Smithin luoma Wreck This Journal Everywhere vihkonen, jossa on siis sisällä erilaisia käskyjä, mitä millekin sivulle pitää tehdä. Aika hauska ja kätevä kirja, jonka kätevyyttä lisää myös pieni kokonsa. Tämän ostin Urban Outffitterista, hintaa oli 9€. 

Douglasista onnistuin jopa löytämään pari kauneustuotetta. Kaksi Essencen glitterimäistä kynsilakkaa sekä Essencen huulipunan sävyä 13, Love me. Sekä kynsilakat että huulipuna maksoivat molemmat alle 2 euroa, enkä todellakaan ole pettynyt ostokseen. Ostin myös BeYu:n Light reflecting concealerin eli peitepuikon, jonka hinnaksi tuli 11€.

Tämän punaruskean löysähkön neuleen sain alennuksen kera muistaakseni noin 15 eurolla. Tämä toinen tosi kiva pitkä harmaa t-paita oli myös alennuksessa noin 13 euron paikkeilla. Molemmat löysin Mangosta.

Nämä kaksi ihanuutta spottasin Brandy Melvillestä. Vaikka hinnat siellä ovatkin aina vähän liioiteltuja, rakastun aina siellä käydessäni johonkin vaatekappaleeseen, joka on sitten tietenkin pakko ostaa! Ensimmäinen t-paita oli 22€, ja harmaa neule 29€.

Tämän raikkaan kukkaisen paidan ostin Zarasta, hintakin taisi olla vain 10-15 euron paikkeilla. Ostin samasta paikasta myös valkoisen löysän paidan, joka sopii myös juhlallisempiinkin tilaisuuksiin. Se on valitettavasti tällä hetkellä pesussa, joten en saanut siitä otettua kuvaa. Kyseinen paita maksoi kuitenkin noin 15€.

Ostokseni kruunasi tämä harmaa hupullinen talvitakki, jonka kylläkin äitini osti mulle Zarasta. Etsittyäni ja kokeiltuani vaikka kuinka monia muita takkeja löysin vihdoin tämän, johon rakastuin oitis. Hintaa tällä oli 70€.

Mun ostokset olikin tällä kertaa siis aika yläosapainotteiset! Farkkujakin mä yritin etsiä, mutta ei sitten jäänyt niistä mitkään käteen. Ihan hyvä vain, nyt mulle jäi reilusti rahaa vielä säästöön. Näiden ostosten lisäksi sain ostettua myös vähän joululahjoja ja tuliaisia. Nyt alankin miettimään kemian seinäjulistetehtävää, sekä lukemaan huomiseen ruotsin verbikokeeseen, huoh... Onneksi huomenna on ysin aamu, joten saan tänään toivottavasti vähän pidemmät yöunet.

Hyvää illanjatkoa ja yötä kaikille! ♥︎

Tiesitkö tätä Munchenista?

Moikka moi! Täältä kotisohvalta kirjoittelen palattuani tosi kivalta Saksan reissulta, ja haluan nyt jakaa teillekin palasen tästä matkasta. Jos seuraat Instagramiani (@saarajv), olet sieltä jo saattanut nähdä muutamia reissukuvia. Ennen kuin eläydytään kuvien kera kunnolla tähän matkaan, ensiksi muutamia faktoja/havaintoja jotka tein reissun aikana Munchenista:

1. Kaakao on Suomen ravintoloissa/kahviloissa parempaa. Ainakin niissä paikoissa joissa tilasin kaakaota, se ei vetänyt vertoja Suomessa tarjoiltavalle kaakaolle. Toki makunsa kullakin.

2. Kotieläimiä saa tuoda kauppoihin. Tämän havaitsin vaatekaupassa shoppaillessani, kun melkein astuin koiran päälle.

3. Lähes kaikki elokuvat/sarjat dubataan saksaksi. (=puhutaan saksaksi elokuvien päälle, eikä ole tekstityksiä) Tätä en tosiaan ollut aiemmin tiennyt. Aioimme mennä elokuviin katsomaan Matkijanärhen toista osaa, mutta kaikki kolme samaan aikaan pyörivää näytöstä oli saksaksi, joten se ei oikein napannut.

4. Kaikki pariskunnat pussailevat liukuportaissa. Missä sitten olitkaan, tavaratalossa tai maanalaisessa, sama ilmiö toistuu.

DAY 1 (lauantai)

Lauantaina, ensimmäisenä kokonaisena päivänämme Munchenissa kiertelimme joulumarkkinoilla ja tutustuimme vähän ympäristöön. Aamupäivällä satoi räntää, tuuli ja oli todella kylmä. Pysähdyimme kojuilla juomaan glögiä ja kävimme muutamissa kaupoissa. Päiväruoan söimme täpötäydessä Bayerilaisessa ravintolassa, ja sillä ruoalla energiaa riittikin melkein päivän loppuun asti. Iltapäivä menikin mulla itsekseni shoppaillessa ja kiertelyssä.

Ilma oli tosiaankin aika huono kuvaamiselle, mutta sain siitä kuitenkin pari kuvaa napattua.

Illalla söimme kevyemmästi aivan hotellimme vieressä sijatsevassa voileipäpaikassa, jossa leivät todellakin olivat yhtä hyviä kun miltä näyttivät!

DAY 2 (sunnuntai)

Sunnuntaina kaupat olivat kiinni, joten hyödynsimme päivän käymällä koko porukalla kahdessa taidemuseossa. Kävimme äitini kanssa iltapäivällä myös kahvilassa, johon jouduimme jonottamaan päästäksemme istumaan. Tilasimme aika lailla sokkoina saksankieliseltä menulta kaksi kakunpalaa ja juotavaa. (Yritimme kysyä tarjoilijalta mitä kakut olivat, mutta hänellä oli niin kova kiire ettei ehtinyt edes kuunnella.) Joka tapauksessa, hyviä kakut loppujen lopuksi olivat!

DAY 3 (maanantai)

Maanantaina, viimeisenä reissupäivänämme olikin sitten se odotetuin päivä, nimittäin ostosten aika! Sain lauantainakin jo jonkin verran shoppailtua, mutta maanantaina olikin koko päivä omistettu vaatekaupoissa ravaamiseen. Säästin kuitenkin yllättävän paljon tällä reissulla, osittain varmaan siksi että aikaa shoppailuun ei ollut kuin puolitoista päivää, ja siksi että kiertelimme vain yhtä isoa ostoskatua. Tällä kadulla kuitenkin riitti kauppoja ihan mun tarpeisiin, ja oon todella tyytyväinen mun ostoksiini. Plussaahan se vaan on, että jäi vähän rahaa käteenkin! Sain myös ostettua muutamia joululahjoja, joista mun ei nyt täällä Suomessa tarvitse sitten stressata.

Viimeisenä iltanamme kiertelimme vielä kaduilla ja markkinoilla ihastellen kaupunkia.

Vaikka ilma Munchenissa oli koko reissumme ajan aika kurja, kokemus oli silti mahtava. Kaupunki tuntui heti todella kotoisalta, ja yksin shoppaillessani ja kierrellessäni ihmisten seassa unohdinkin välillä olevani aivan vieraassa maassa. Munchen oli todella siisti ja turvallinen kaupunki, kaduilla ei näkynyt juuri ollenkaan roskia. Ihmiset olivat todella mukavia, ja englannin kielellä kanssakäyminen ihmisten kanssa luonnistui hyvin. Nopeat autot, suuret ihmisjoukot, jouluvalot, viihtyisä tunnelma, kiinnostava kieli sekä jouluiset tiet ja kojut tekivät reissusta unohtumattoman. Toivon ja myös uskon vielä palaavani tähän kaupunkiin! 

Teen luultavasti jossain vaiheessa postausta myös näistä mun Munchenin ostoksistani, pysykää siis asialla sitä varten!

Kirjoittaminen kautta aikojen

Tällä kertaa päätin tehdä vähän erilaisen postauksen, nimittäin kertoa teille vähän mun kirjoitushistoriasta. Saattaa kuulostaa hirveän tylsältä, mutta mun tarkoitus ei ole nyt tehdä mitään pitkästyttävää tekstiä kaikista mun kirjoituksista ja ladella mitään vuosilukuja. Tarkoituksena on kertoa vähän mitä mulle on kirjoittaminen mun elämän aikana merkinnyt ja miten olen sitä harjoittanut, sekä vähän avata teille syitä miksi mä ylipäätään aloitin nyt tämän blogin. Kuka tietää, voittehan tekin saada tästä jotain inspiraatiota omaan kirjoittamiseenne. ;-)

Varsinkin pienempänä olen kirjoittanut aika paljonkin omia kertomuksia ja silloin mun unelma-ammattina olikin kirjailija. Kirjoitin päiväkirjoja, laulunsanoja, kirjeitä ja vaikka mitä. Olen ala-asteella kirjoittanut noin 100-sivuisen kirjan, josta teetimme pari kopiotakin sukulaisille ja ystävilleni (en ole pystynyt lukemaan sitä moneen vuoteen, on hävettänyt niin paljon, koska tuohon aikaan kirjoitukseni ei tosiaan ollut mitään loistokkainta, hah). Olen jopa joskus pienempänä yrittänyt kirjoittaa myös blogia, mutta se mun muistaakseni tyssäsi jo ennen alkuaan siihen, että en osannut käyttää tätä bloggeria ollenkaan, haha.

Nyt kasvaessa kirjoittamiseni on kuitenkin vähentynyt, aina on löytynyt jotain tekosyitä miksi en ole kirjoittanut, joko ei ole aikaa tai on parempaakin tekemistä (tv:n katselu, tietokoneen räplääminen), ei ole mitään kirjoitettavaa tai ei muuten vain ole juolahtanut mieleenkään kirjoittaa ajatuksiani ylös. Faktahan on, että aina on jotain kirjoitettavaa. On se sitten kuinka turhan tuntuista tahansa, aina löytyy jotain. Olen koulussa kirjoitellut kiitettäviä aineita, joista olen välillä saanut hyvin kehujakin, mutta vapaa-ajalla en ole enää yläasteikäisenä kirjoittanut juuri ollenkaan.

Olen aika kärsimätön persoona, ja se saattaa olla yksi syy kirjoitusintoni hiipumiseen. Kun ei heti juolahda mahtavia aiheita mieleeni, kirjoitus saattaa jäädä kokonaan.

Miksi sitten aloin kirjoittamaan tätä blogia? No, olin aiemmin syksyllä tetissä (työelämään tutustuminen) Ilkan, paikallislehtemme toimituksessa (suosittelen lämpimästi!!). Siellä sain kirjoittaa aika montakin omaa juttua, joita julkaistiin sen viikon aikana lehdessä. Se viikko sai minut miettimään kirjoittamistani, ja kuinka paljon tykkään ja olen ennen siitä tykännyt. Mä tuun aina tosi iloiseksi asioiden ja päämäärien saavuttamisesta, ja noiden juttujen kirjoittamisessa toi ilo tuli monta kertaa esiin, kun sain juttujani tehtyä ja julkaistua. Rupesin miettimään, miksi koskaan lopetinkaan kirjoittamisen, ja kuinka voisin tämän harrastuksen taas elvyttää.

Blogin aloittaminen tuntui jotenkin paljon vapaammalta ja rennommalta, kuin esim. päiväkirjojen kirjoittaminen, joita en koskaan ole  jaksanut kovin kauaa kirjoittaa niiden rutiininomaisen ja ehkä vähä tylsähkön tekstin takia (Vai voisikohan johtua kirjoittajan ei niin tapahtumarikkaasta elämästä? Epäilen). Hyvänä puolena blogissa on myös se, että näin voin jakaa mielipiteitäni myös muillekin, joita ne saattavat kiinnostaa. Se, että sä et itse olekaan ainoa joka lukee omia kirjoituksiasi, vaan niitä saattaa lukea monet muutkin, tuo kummasti intoa ja motivaatiota kirjoittamiseen.

Olen aina lukenut itse paljon kirjoja. Välillä lukemisessakin on ollut jotain taukoja, jolloin kirjat ovat unohtuneet kokonaan, mutta aina se into on löytynyt loppujen lopuksi uudestaan. Olemme äitini kanssa molemmat jonkin sortin lukutoukkia, ja häneltä tämä lukemis- ja kirjoittamisinto on varmaan periytynytkin. Nykyään luemme molemmat oikeastaan kaikki kirjamme englanniksi, mikä saattaisi järkyttää äidinkielenopettajaani. En ole kuitenkaan ainakaan vielä unohtanut tätä suomen kielen kielioppia, enkä usko että tämä englanniksi kirjojen lukemiseni tekee mitään pahaa hallaa mun kieliopille tulevaisuudessakaan. Ei siis tarvitse huolehtia, että jossain vaiheessa unohtaisin miten tätä suomea kirjoitetaan!

Kirjoittaminen on hyvää terapiaa. Joskus tuntuu, että kaikki ajatukset vain pyörivät ihan sekaisin pään sisässä, ja silloin kirjoittaminen saattaa auttaa selvittämään näitä ajatuksia. Jollei ajatukset siitä selviä, niitä on ainakin saanut purettua paperille, Word-ohjelmaan, muistioon, tai mihin tahansa mihin tuntuukaan luontevimmalta kirjoittaa. Varsinkin semmoisten asioiden kirjoittaminen, joita et pysty kertomaan kenellekään muulle ihmiselle, saattaa rauhoittaa mieltä. Tietenkin eri ihmisille kuuluvat eri asiat, joillekin puhuminen, musiikin kuuntelu tai liikunta ovat mielen rauhoittavia asioita, enemmän kuin kirjoittaminen. Eikä mullekaan kirjoittaminen ole se pääasia, joka auttaisi silloin kun on paha olla, enkä tosiaan rupea kirjoittamaan joka kerta tai edes usein silloin kun mua masentaa tai mulla on ollut kamala päivä. Tiedän vain, että silloin kun tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä mun ajatuksia, voin aina vuodattaa niitä paperille, koska trust me, se ei tuomitse.

P.S. Tilasin juuri netistä tuommoisen aikuisten värityskirjan, jotka nyt ovat tulleetkin aika paljon suosioon. Siitäkin tulee mulle varmasti yksi rentoutumiskeino kirjoittamisen lisäksi. Pienten yksityiskohtien värittäminen ja siihen uppoutuminen rauhoittaa ja lievittää stressiä. Jos susta tuntuu että kirjoittaminen ei ole ihan sun juttu, kannattaa kokeilla tätä!

P.S.2 Äiti hankki tänään meille uuden kameran rungon, koska vanha kameramme alkoi ottaakin jo vähän päähän. Tämän seurauksena saatte tulevaisuudessa nähdä täälä blogissakin vähän hyvälaatuisempia kuvia, heti siis kun olen opetellut tuota kameraa käyttämään!

Huh, tästä tekstistä tulikin aika pitkä aiempiin postauksiini verrattuna! Toivottavasti tää avasi teille lukijoille mun kirjoitustaustasta ja ajatuksistani vähän enemmän, eivätkä silmät menneet ihan ristiin. Pian nokka kohti Saksaa, pidän taukoa postailussani tuon matkan ajan, kirjoittelen siitä sitten jälkeenpäin. Näkyillään!

Tulevaisuus

Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että eihän mulla ole mikään kiire päättää tulevaisuudestani, eikä mun tarvitse vielä pitkään aikaan tietää mitä mä haluan tehdä isona. Kappas vain, kun aika meneekin nopeaa, ja yhtäkkiä olen yhdeksännellä luokalla yhteishaku edessä... Yhteishaku on mulle onneksi aika helppo nakki, tiedän jo että haluan lukioon tänne Seinäjoelle. Joillekin muille se ei kuitenkaan ole niin helppoa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät tiedä ollenkaan mihin haluavat peruskoulun jälkeen lähteä, saati sitten mihin ammattiin haluavat.

Tuntuu älyttömältä, että nyt jo pitäisi osata hahmottaa omaa tulevaisuuttaan ja tulevaa työelämää. Joillakin on selvä visio siitä mitä haluavat tehdä ja minne lähteä, olkaa onnekkaita. Helpompaahan se on niille jotka lukioon menevät, he saavat vähän lisäaikaa tulevan ammatin miettimiseen. Mutta pitäähän pian jo osata päättää, mitä kursseja lukiossa tuona ekana vuonna ottaa, ja jotkin näistä valinnoista saattavat hyvinkin vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mulla oli keskiviikkona oppilaanohjaajan yksityistunti, jossa me juteltiin juurikin näistä lukion kursseista ja muista tulevaisuuden ajatuksista. Nyt kun aloin näitä kursseja uudestaan kotona kerrata, laskeskella ja vähän myöskin lisätä, niitä tulikin kyllä lopuksi mulle liikaa. Nyt pitää mietiskellä mitä kursseja joudun vähän karsimaan, onneksi niiden valitsemiseen on vielä vähän aikaa. Kun en vielä mikä työ mua isona kiinnostaa, on haastava valita noita kursseja. Jos mua joskus alkaa kiinnostamaan esimerkiksi lääketiede, siihenkin on oltava paljon biologian, fysiikan ja muiden samankaltaisten aineiden kursseja. Juurikin niitä joista en tällä hetkellä oikein tykkää... 

Tällä hetkellä mua kiinnostaa kirjallisuus tai jokin kirjoihin liittyvä ammatti, journalistiikka, psykiatria, muoti, lakiasiat, antropologia, rikostutkinta, kansainvälinen työskentely ja jonkin verran myös yrittäjyys, eli kyllähän näitä riittää. Eiköhän niitä ajan kanssa ala sitten karsiintumaankin tästä, lukiossa luultavasti viimeistään. 

Meneehän tässä vaiheessa liiasta miettimisestä jo ihan sekaisin. Eiköhän asiat itsestään ala selkeämään, ja sitä ennen pitääkin vähän arpoa mitä valintoja tulee tekemään. Onnea ja tsemppiä kaikille muillekin ysiluokkalaisille jotka nyt mietiskelee jatko-opintopaikkaa tai tulevaisuuttaan!