Kirjoittaminen kautta aikojen

Tällä kertaa päätin tehdä vähän erilaisen postauksen, nimittäin kertoa teille vähän mun kirjoitushistoriasta. Saattaa kuulostaa hirveän tylsältä, mutta mun tarkoitus ei ole nyt tehdä mitään pitkästyttävää tekstiä kaikista mun kirjoituksista ja ladella mitään vuosilukuja. Tarkoituksena on kertoa vähän mitä mulle on kirjoittaminen mun elämän aikana merkinnyt ja miten olen sitä harjoittanut, sekä vähän avata teille syitä miksi mä ylipäätään aloitin nyt tämän blogin. Kuka tietää, voittehan tekin saada tästä jotain inspiraatiota omaan kirjoittamiseenne. ;-)

Varsinkin pienempänä olen kirjoittanut aika paljonkin omia kertomuksia ja silloin mun unelma-ammattina olikin kirjailija. Kirjoitin päiväkirjoja, laulunsanoja, kirjeitä ja vaikka mitä. Olen ala-asteella kirjoittanut noin 100-sivuisen kirjan, josta teetimme pari kopiotakin sukulaisille ja ystävilleni (en ole pystynyt lukemaan sitä moneen vuoteen, on hävettänyt niin paljon, koska tuohon aikaan kirjoitukseni ei tosiaan ollut mitään loistokkainta, hah). Olen jopa joskus pienempänä yrittänyt kirjoittaa myös blogia, mutta se mun muistaakseni tyssäsi jo ennen alkuaan siihen, että en osannut käyttää tätä bloggeria ollenkaan, haha.

Nyt kasvaessa kirjoittamiseni on kuitenkin vähentynyt, aina on löytynyt jotain tekosyitä miksi en ole kirjoittanut, joko ei ole aikaa tai on parempaakin tekemistä (tv:n katselu, tietokoneen räplääminen), ei ole mitään kirjoitettavaa tai ei muuten vain ole juolahtanut mieleenkään kirjoittaa ajatuksiani ylös. Faktahan on, että aina on jotain kirjoitettavaa. On se sitten kuinka turhan tuntuista tahansa, aina löytyy jotain. Olen koulussa kirjoitellut kiitettäviä aineita, joista olen välillä saanut hyvin kehujakin, mutta vapaa-ajalla en ole enää yläasteikäisenä kirjoittanut juuri ollenkaan.

Olen aika kärsimätön persoona, ja se saattaa olla yksi syy kirjoitusintoni hiipumiseen. Kun ei heti juolahda mahtavia aiheita mieleeni, kirjoitus saattaa jäädä kokonaan.

Miksi sitten aloin kirjoittamaan tätä blogia? No, olin aiemmin syksyllä tetissä (työelämään tutustuminen) Ilkan, paikallislehtemme toimituksessa (suosittelen lämpimästi!!). Siellä sain kirjoittaa aika montakin omaa juttua, joita julkaistiin sen viikon aikana lehdessä. Se viikko sai minut miettimään kirjoittamistani, ja kuinka paljon tykkään ja olen ennen siitä tykännyt. Mä tuun aina tosi iloiseksi asioiden ja päämäärien saavuttamisesta, ja noiden juttujen kirjoittamisessa toi ilo tuli monta kertaa esiin, kun sain juttujani tehtyä ja julkaistua. Rupesin miettimään, miksi koskaan lopetinkaan kirjoittamisen, ja kuinka voisin tämän harrastuksen taas elvyttää.

Blogin aloittaminen tuntui jotenkin paljon vapaammalta ja rennommalta, kuin esim. päiväkirjojen kirjoittaminen, joita en koskaan ole  jaksanut kovin kauaa kirjoittaa niiden rutiininomaisen ja ehkä vähä tylsähkön tekstin takia (Vai voisikohan johtua kirjoittajan ei niin tapahtumarikkaasta elämästä? Epäilen). Hyvänä puolena blogissa on myös se, että näin voin jakaa mielipiteitäni myös muillekin, joita ne saattavat kiinnostaa. Se, että sä et itse olekaan ainoa joka lukee omia kirjoituksiasi, vaan niitä saattaa lukea monet muutkin, tuo kummasti intoa ja motivaatiota kirjoittamiseen.

Olen aina lukenut itse paljon kirjoja. Välillä lukemisessakin on ollut jotain taukoja, jolloin kirjat ovat unohtuneet kokonaan, mutta aina se into on löytynyt loppujen lopuksi uudestaan. Olemme äitini kanssa molemmat jonkin sortin lukutoukkia, ja häneltä tämä lukemis- ja kirjoittamisinto on varmaan periytynytkin. Nykyään luemme molemmat oikeastaan kaikki kirjamme englanniksi, mikä saattaisi järkyttää äidinkielenopettajaani. En ole kuitenkaan ainakaan vielä unohtanut tätä suomen kielen kielioppia, enkä usko että tämä englanniksi kirjojen lukemiseni tekee mitään pahaa hallaa mun kieliopille tulevaisuudessakaan. Ei siis tarvitse huolehtia, että jossain vaiheessa unohtaisin miten tätä suomea kirjoitetaan!

Kirjoittaminen on hyvää terapiaa. Joskus tuntuu, että kaikki ajatukset vain pyörivät ihan sekaisin pään sisässä, ja silloin kirjoittaminen saattaa auttaa selvittämään näitä ajatuksia. Jollei ajatukset siitä selviä, niitä on ainakin saanut purettua paperille, Word-ohjelmaan, muistioon, tai mihin tahansa mihin tuntuukaan luontevimmalta kirjoittaa. Varsinkin semmoisten asioiden kirjoittaminen, joita et pysty kertomaan kenellekään muulle ihmiselle, saattaa rauhoittaa mieltä. Tietenkin eri ihmisille kuuluvat eri asiat, joillekin puhuminen, musiikin kuuntelu tai liikunta ovat mielen rauhoittavia asioita, enemmän kuin kirjoittaminen. Eikä mullekaan kirjoittaminen ole se pääasia, joka auttaisi silloin kun on paha olla, enkä tosiaan rupea kirjoittamaan joka kerta tai edes usein silloin kun mua masentaa tai mulla on ollut kamala päivä. Tiedän vain, että silloin kun tuntuu ettei kukaan muu ymmärrä mun ajatuksia, voin aina vuodattaa niitä paperille, koska trust me, se ei tuomitse.

P.S. Tilasin juuri netistä tuommoisen aikuisten värityskirjan, jotka nyt ovat tulleetkin aika paljon suosioon. Siitäkin tulee mulle varmasti yksi rentoutumiskeino kirjoittamisen lisäksi. Pienten yksityiskohtien värittäminen ja siihen uppoutuminen rauhoittaa ja lievittää stressiä. Jos susta tuntuu että kirjoittaminen ei ole ihan sun juttu, kannattaa kokeilla tätä!

P.S.2 Äiti hankki tänään meille uuden kameran rungon, koska vanha kameramme alkoi ottaakin jo vähän päähän. Tämän seurauksena saatte tulevaisuudessa nähdä täälä blogissakin vähän hyvälaatuisempia kuvia, heti siis kun olen opetellut tuota kameraa käyttämään!

Huh, tästä tekstistä tulikin aika pitkä aiempiin postauksiini verrattuna! Toivottavasti tää avasi teille lukijoille mun kirjoitustaustasta ja ajatuksistani vähän enemmän, eivätkä silmät menneet ihan ristiin. Pian nokka kohti Saksaa, pidän taukoa postailussani tuon matkan ajan, kirjoittelen siitä sitten jälkeenpäin. Näkyillään!

Tulevaisuus

Vielä pari vuotta sitten ajattelin, että eihän mulla ole mikään kiire päättää tulevaisuudestani, eikä mun tarvitse vielä pitkään aikaan tietää mitä mä haluan tehdä isona. Kappas vain, kun aika meneekin nopeaa, ja yhtäkkiä olen yhdeksännellä luokalla yhteishaku edessä... Yhteishaku on mulle onneksi aika helppo nakki, tiedän jo että haluan lukioon tänne Seinäjoelle. Joillekin muille se ei kuitenkaan ole niin helppoa. Tiedän ihmisiä, jotka eivät tiedä ollenkaan mihin haluavat peruskoulun jälkeen lähteä, saati sitten mihin ammattiin haluavat.

Tuntuu älyttömältä, että nyt jo pitäisi osata hahmottaa omaa tulevaisuuttaan ja tulevaa työelämää. Joillakin on selvä visio siitä mitä haluavat tehdä ja minne lähteä, olkaa onnekkaita. Helpompaahan se on niille jotka lukioon menevät, he saavat vähän lisäaikaa tulevan ammatin miettimiseen. Mutta pitäähän pian jo osata päättää, mitä kursseja lukiossa tuona ekana vuonna ottaa, ja jotkin näistä valinnoista saattavat hyvinkin vaikuttaa tulevaisuuteen.

Mulla oli keskiviikkona oppilaanohjaajan yksityistunti, jossa me juteltiin juurikin näistä lukion kursseista ja muista tulevaisuuden ajatuksista. Nyt kun aloin näitä kursseja uudestaan kotona kerrata, laskeskella ja vähän myöskin lisätä, niitä tulikin kyllä lopuksi mulle liikaa. Nyt pitää mietiskellä mitä kursseja joudun vähän karsimaan, onneksi niiden valitsemiseen on vielä vähän aikaa. Kun en vielä mikä työ mua isona kiinnostaa, on haastava valita noita kursseja. Jos mua joskus alkaa kiinnostamaan esimerkiksi lääketiede, siihenkin on oltava paljon biologian, fysiikan ja muiden samankaltaisten aineiden kursseja. Juurikin niitä joista en tällä hetkellä oikein tykkää... 

Tällä hetkellä mua kiinnostaa kirjallisuus tai jokin kirjoihin liittyvä ammatti, journalistiikka, psykiatria, muoti, lakiasiat, antropologia, rikostutkinta, kansainvälinen työskentely ja jonkin verran myös yrittäjyys, eli kyllähän näitä riittää. Eiköhän niitä ajan kanssa ala sitten karsiintumaankin tästä, lukiossa luultavasti viimeistään. 

Meneehän tässä vaiheessa liiasta miettimisestä jo ihan sekaisin. Eiköhän asiat itsestään ala selkeämään, ja sitä ennen pitääkin vähän arpoa mitä valintoja tulee tekemään. Onnea ja tsemppiä kaikille muillekin ysiluokkalaisille jotka nyt mietiskelee jatko-opintopaikkaa tai tulevaisuuttaan!

Jukurttihyytelökakku

Ainekset:

Pohja:

100 g digestivekeksejä (n. 7 keksiä)

50 g margariinia

Täyte:

3 liivatelehteä

2 dl vispautuvaa kauravaniljakastiketta

0,5 dl sokeria

1 tl vanilliinisokeria

1 dl persikkajukurttia (jotain muutakin makua voi käyttää)

2 rkl sitruunamehua

1 dl vaahtoutuvaa kasvirasvasekoitetta (Emme äidin kanssa olleet ennen edes kuulleet tästä, emmekä tajunneet mitä tuotetta tarkoitetaan, mutta kahden kauppareissun ja googlettamisen jälkeen löysimme oikean tuotteen. Käytin siis ihan Valio Flora vispikermaa, jossa oli 20% kasvirasvaa.)

Pinnalle:

2 liivatelehteä

1 prk mangososetta (pilttiä)

1 rkl sokeria

2 rkl vettä

Tarvitset myös irtopohjakakkuvuoan, leivinpaperia, sähkövatkaimen ja muutaman kulhon.

Ohje:

Pohja:

Aseta leivinpaperi kakkuvuoan pohjalle. (Vinkki: ota ensiksi reunat irti vuoasta, sijoita sen jälkeen leivinpaperi pohjan päälle ja laita reunat takaisin, jolloin ylimääräisen leivinpaperin voi leikata vuoan ulkopuolelta pois.) Murskaa keksit ja sulata rasva. Sekoita keksit ja rasva keskenään, ja painele seos vuoan pohjalle.

Täyte:

Vatkaa vaniljakastike kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita sen jälkeen joukkoon sokerit ja jukurtti. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 min. Vatkaa kasvirasvasekoite vaahdoksi. Kuumenna sitruunamehu liedellä tai mikrossa, purista liivatelehdet kuiviksi ja liuota kuumaan mehuun. Kaada liivateseos hieman jäähtyneenä ja ohuena nauhana huolellisesti sekoittaen täytteen joukkoon. Sekoita lopuksi täytteeseen kasvirasvavaahto. Kaada täyte pohjan päälle. Peitä vuoka ja hyydytä kakku pakastimessa (n. 15min.) tai jääkaapissa (n. 1h). (Varmista, että kakku hyytyy suorassa vaakatasossa, jotta täyte hyytyy tasaisesti.)

Pinta:

Laita liivatelehdet taas kylmään veteen likoamaan. Sekoita mangosose ja sokeri, ja kiehauta vesi. Sulata liivatteet veteen. Kaada sulanut liivate mangososeen joukkoon samalla sekoittaen. Kaada seos tasaisesti hyytyneen kakun pintaan. Laita uudestaan kylmään hyytymään hetkeksi.

Päätin sunnuntaina leipoa tätä herkullista jukurttihyytelökakkua, johon sain inspiraation viime kotitaloustunniltamme. Kakusta tuli todella hyvää, joten halusin jakaa sen reseptin teillekin. Kakku on sopiva sekä juhlatilaisuuteen että ihan muuten vain arjen iloksi! Vaikka resepti ja ainekset saattavat alkuun näyttää vähän monimutkaisilta, kakku on silti todella helppo valmistaa, ja vielä erittäin hyvän makuinenkin. Kokeilkaa ihmeessä jos makeannälkä iskee, tästä riittääkin sitten muutamaksi päiväksi herkuteltavaa. (Mainitsinko jo kuinka hyvää tämä on...?) Haha, hyviä herkkuhetkiä teillekin!

Pystytkö samaistumaan?

Tällä kerralla ajattelin kirjoittaa teille vähän mun oudoista tavoista ja ominaisuuksista, jotta saatte tietää vähän tästä toisesta, erikoisemmasta puolesta mussa. Jotkut asioista ovat varmaan aika yleisiäkin, mutta yritin listata semmoisia asioita, joihin en itse ole kovin usein muissa ihmisissä törmännyt. Keräsin nyt tämän pienen listan muutamista asioista jotka mieleeni putkahtivat, mutta voin vakuuttaa että niitä on enemmänkin. Sellaisia on, joita en edes viitsi kertoa, enkä myöskään halunnut tehdä  tästä listasta liian pitkää. Kertokaa toki jos pystytte itse samaistumaan johonkin seuraavista!

1. Mulla on pakkomielle hiusten pyörittelyyn. Aina vaistonvaraisesti pyörittelen jotain hiustupsua peukalon, etu- ja keskisormen varassa kunnes joku hius napsahtaa katki. En itsekään enää tajua tekeväni sitä, ja musta tuntuu, että mun hiukset varmaan harvenee pikkuhiljaa pääni vasemmalta puolelta niiden napsahtelun ja katkeilun seurauksena. Teen tätä siis oikeasti todella usein. (Tätäkin postausta kirjoittaessani ainakin pari kertaa.)

2. Mulla on reikäpelko eli trypofobia. Aina kun nään jonkin asian tai kuvan, jossa on tietynlaisia reikiä, mun tekee mieli vain repiä ne irti tai pilata jollain muulla tavalla. Mua myös ahdistaa ja pahimmassa tapauksessa oksettaa juurikin tuommoiset asiat ja kuvat. Tämä pelko on kylläkin aika yleinen. Tässä yksi esimerkki: http://tcolephotos.photoshelter.com/image/I0000C.ZSI9QPTt8

3. Parasta kaakao on silloin, kun siinä about puolet kupista on sitä kaakaojauhetta. (don't judge) En tykkää myöskään yhtään veteen tehdystä kaakaosta.

4. Mua ahdistaa käydä yleisissä vessoissa, jos en ole sielä yksin. Enkä nyt tarkoita sitä koppia vaan koko yleistä vessatilaa. Siksi en koskaan pyydä tai haluakkaan mitään kaveria mukaan, kun käyn jossain yleisellä paikalla vessassa. Usein välttelenkin mahdollisimman paljon tämmöisiä vessoja, ja valitsen paljon mieluummin invavessan tai muun vastaavan.

5. Mun toiset etuhampaat on sahalaitaisen muotoset, ja ne näyttää joltain vampyyrin hampailta.

6. En tiedä kuinka yleistä tämä on, mutta oon huomannut muutamia ihmisiä ärsyttävän, kun syön aina ruokaa niin että mun etuhampaat raapii sitä haarukkaa. En yleensä sulje suutani kokonaan haarukan ympärille ottaessani ruokaa haarukasta suuhun, vaan käytän hampaitani siihen hommaan.

7. Mun peukalot taittuu ihan epänormaalisti ja mun molempien jalkojen isovarpaiden viereiset varpaat kasvaa ihan käyrästi...

8. En koskaan käytä "normaalisti" ponnaria, vaan teen aina korkean ponnarin. Mua ärsyttää jos en edes näe vähän sitä ponnarin alkua kun katson suoraan peiliin, siitä tietää että se on liian alhaalla. Yhh, en tykkää yhtään. Kireät ponnarit ei myöskään sovi mulle omasta mielestäni yhtään. (jos ponnari on oikein messy, niin sitten voin joskus tehdä poikkeuksen)

9. Mun on pakko föönata hiukset sen jälkeen kun oon ne pessyt, mua ällöttää jos jätän ne vain omia aikojaan kuivumaan, varsinkin yön yli, koska niistä tulee sen seurauksena ihan lättänät ja jopa rasvaiset tosi nopeasti.

10. Kun mulla on nälkä tai maha on muuten vain tyhjä, osaan tehdä ihan älyttömiä murinaääniä mun mahalla jos haluan. Yleensä pelästytän sillä vain kaikki, haha.

Kyllä sitä itsekin rupee näitä lukiessa ja keksiessä miettimään, että mitä ihmettä Saara! Ja eihän tässä vielä edes läheskään kaikki... Mutta jos palaillaan suosiolla nyt vähän normaalimpiin asioihin. Mä oon nyt tiistaista lähtien potenut pieniä räkätaudin oireita, ja tänään ne ovat kyllä pahentuneet. Toivottavasti tästä ei nyt kehity mitään suurempaa tautia... Ehkä nämä oireet johtuvat osittain myös kovasta väsymyksestä? En tiedä, mutta huomisen jälkeen saa onneksi levätä viikonlopun, jos se vähän auttaisi. Ensi viikolla on tiedossa pari koetta, ja pian sen jälkeen valmistautumista Saksan reissuun, ihanaa päästä vähäksi aikaa lomalle! Toivottavasti en ainakaan silloin ole kipeänä, se olisikin oikea mood killer. Eiköhän tämä tästä kuitenkin laannu, lämpimästi vain vaatetta päälle, sekä kuumaa kaakaota! (+ extrasti kaakaojauhetta tietenkin, haha)

 Ps. Myöhästyin tänään koulubussista pysähtyessäni ottamaan maisemakuvia...

Nättii nettii

Moikka kaikki! 

Päätin tänään tehdä jotain todella extreemiä... Jätin nimittäin tahalleen älypuhelimeni, tuon viha-rakkaussuhteen toisen osapuolen eli iphone 4 s:äni kotiin koulupäivän ajaksi! (okei, ehkä vähän liioiteltua, mutta silti.) Vaikka uutta puhelinta paljon kaipaankin ios 7 järjestelmän sekä jatkuvan tilttailun ja lataamisen keskellä, silti myönnän valitettavasti olevani aika koukussa tähän puhelimeeni. Ja uskallan tämän päiväisen tarkkailuni pohjalta sanoa, että niin ovat monet muutkin.

Vaikka koulun ensimmäisten tuntien aikana hapoilinkin kädellä takataskusta puhelinta, ja halusin kirjoittaa asioita ylös muistioon sekä muokata kuvia välituntien aikana, oli tämä puhelimeton koulupäivä yllättävän helppo. Aina kun tylsyys iskee, tulee ihan vaistonvaraisesti otettua puhelin taskusta ja avattua Snapchat, Whatsapp tai selailtua Instagramia uusien kuvien toivossa, vaikka sen olisi juuri tsekannutkin pari minuuttia sitten. Tänään mulla ei ollut sitä mahdollisuutta, ja odotellessa tunnin alkua mä tein vain sitä, odotin. 

Oli jännää seurata vähän niin kuin sivusta katsojana koko touhua tuolla koulussa. Lähes jokaisella oli kännykkä kädessä, sylissä tai pyödällä, aina kuitenkin jossain lähettyvillä. En ollut aiemmin edes kiinnittänyt asiaan mitään ihmeellisempää huomiota, mutta nyt kun mä vain tarkkailin ja katselin ympärilleni ennemmin kuin puhelimen näyttöön, oli välillä ihan huvittavaakin seurata tuota sosiaalisuuden huippua. Tottakai ystävykset ja tuttavat koulussa juttelivat toisilleen, mutta aina kun juttua ei enää riittänyt, niin mikähän sieltä taskusta kaivettiin esille. 

Ja tämä on ihan normaalia. Me ihmiset juttelemme toisillemme, nauramme ja samalla ikuistamme hetket puhelimen Snapchattiin, tai selaamme muuten vain nettiä ja eri sovelluksia. Jos löydämme netistä hyvän jutun, näytämme sitä kavereillemme, jotka nauravat meidän kanssamme asialle. Eikä tämän pakosta tarvitse olla mikään paha asia, näin me olemme vain tottuneet nykyään elämään. Varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat sosiaalisten taitojen hiipumisesta, kun käytämme niin paljon sosiaalista mediaa kanssakäymiseen muiden kanssa. Toisaalta kun miettii menneisyyttä, aikaa jolloin ei ollut puhelimia tai sosiaalista mediaa, ihmisillä oli paljon niukemmin kaveripiirejä ja suhteita muihin ihmisiin. Juuri sosiaalisen median avulla kaveripiirit ovat laajentuneet paljon, ja ihmisillä on tuttuja ympäri Suomea, puhumattakaan koko maailmasta. Tutustuminen muihin ihmisiin on myös käynyt helpommaksi netin avulla, tottakai haittojenkin kera. 

Kyllä minua itseänikin huolestuttaa sosiaalisten taitojen hiipuminen ja tuleeko semmoinen aika, kun ihmiset eivät ollenkaan osaa puhua toisilleen kasvotusten. Olisihan se mukavaa tutustua moniin ihmisiin ihan naamatusten tavattuaan heidät ihan sattumalta jossain, samalla lailla kuin ennen vanhaan. En voi kuitenkaan tietää, millaista elämä olisi jos nettiä tai puhelimia tai mitään muuta vastaavaa ei olisi keksitty, olisiko se parempaa vai huonompaa. Elämä muuttuu, niin kuin kuuluu sanottavan. Tämä on nykyaikaa, eikä kukaan voi estää teknologian ja netin käytön kehittymistä. Tähän me olemme nyt tottuneet, tämä on sitä normaalia elämää, ei siihen voi oikeastaan kukaan vaikuttaa. En tiedä, millaiset mun sosiaaliset taidot olisivat nyt ilman puhelimia, mutta omasta mielestäni ne kyllä ovat vielä ihan kunnossa. Itse koen netistä olevan enemmän hyötyä sekä mulle että muille ihmisille, vaikka onhan liikakäytöstä haittaakin. Kun nettiä käyttää kohtuullisesti, niin että se ei ala häiritsemään muita tai itseään, on se mun mielestä ihan hyvä juttu. Valitettavasti mä kyllä ehkä kallistun vähän tuonne liikakäytön puolelle, hupsis... Voisin kyllä ruveta pitämään enemmänkin näitä puhelimettomia päiviä, jos se vähän hillitsisi tätä koukuttuneisuutta! (tai sitten en)

Mitä ajatuksia teillä on?

Viikon fiiliksiä

Taas on yksi viikko paketissa, ja koko ajan lähestytään talvea ja joulua. Tänään on jo ensimmäinen päivä marraskuuta! Viime viikko on tuntunut kuluvan eriyisen hitaasti, varsinkin arkipäivät... Viikonloppu on kyllä asia erikseen, se hujahti ohi taas ihan ennen aikojaan. Kääntöpuolella tähän viikkoon on kyllä mahtunutkin erityisen paljon kaikenlaista toimintaa. 

Tällä viikolla olen... 

...leikannut saksilla sormeeni ja valittanut siitä seuraavat päivät

...osallistunut koulun matikkakilpailuun

...saanut migreenin

...juossut yli 7 kilometrin lenkin

...juossut aamulla bussiin

...hankkinut uudet lenkkarit, joita en malta odottaa päästä kokeilemaan

...saanut kaksinkertaisesti tuliaisia

...kadottanut ennatysmäärän vaatteita

...ollut lopen kyllästynyt kouluun

...viettänyt aikaa ystävieni kanssa

...syönyt pitkästä aikaa kebabbia ja kiinalaista

...kahvitellut hyvän seuran kera

...maistanut kerrankin uutta juomaa Coffee Housessa (pätkis mocha, niiin hyvää)

...ollut katsomassa salibandypeliä

...ottanut paljon selfieitä

...ollut helluntaiseurakunnan ILTA Conferenssissa (!!!!)

Viikko on ollut onnistunut muutamia vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Tänään mulla on jotenkin tosi kiva fiilis, aamulla sain nukuttua pitkään ja iltapäiväkin meni rentoutuessa. Ulkonakin oli aamupäivästä kaiken lisäksi myös tosi kiva sää. Toivottavasti teilläkin on ollut mukava päivä ja viikko!

Viime vuonna halloweeninä oli jo lunta, nyt on kymmenen astetta lämmintä. Olen tästä kyllä ihan iloinen, kunhan talvi ei vain venyisi sitten niin pitkälle kevääseen, jos se nyt syksyllä alkaakin myöhään. Tämmöiset syksyiset aurinkoiset ja vähän viileät päivät kuitenkin passaavat mulle hyvin, ei sen lumen ja purevan kylmyyden tarvitse mun mielestä mitään niin kauheaa kiirettä pitää. Inhottavin keli on syksyinen synkkä, sateinen ja kostea sää. Sen kyllä mieluummin vaihtaisin lumiseen ja selkeään keliin.

Hyvää huomenna alkavaa marraskuista viikkoa kaikille!