Nättii nettii

Moikka kaikki! 

Päätin tänään tehdä jotain todella extreemiä... Jätin nimittäin tahalleen älypuhelimeni, tuon viha-rakkaussuhteen toisen osapuolen eli iphone 4 s:äni kotiin koulupäivän ajaksi! (okei, ehkä vähän liioiteltua, mutta silti.) Vaikka uutta puhelinta paljon kaipaankin ios 7 järjestelmän sekä jatkuvan tilttailun ja lataamisen keskellä, silti myönnän valitettavasti olevani aika koukussa tähän puhelimeeni. Ja uskallan tämän päiväisen tarkkailuni pohjalta sanoa, että niin ovat monet muutkin.

Vaikka koulun ensimmäisten tuntien aikana hapoilinkin kädellä takataskusta puhelinta, ja halusin kirjoittaa asioita ylös muistioon sekä muokata kuvia välituntien aikana, oli tämä puhelimeton koulupäivä yllättävän helppo. Aina kun tylsyys iskee, tulee ihan vaistonvaraisesti otettua puhelin taskusta ja avattua Snapchat, Whatsapp tai selailtua Instagramia uusien kuvien toivossa, vaikka sen olisi juuri tsekannutkin pari minuuttia sitten. Tänään mulla ei ollut sitä mahdollisuutta, ja odotellessa tunnin alkua mä tein vain sitä, odotin. 

Oli jännää seurata vähän niin kuin sivusta katsojana koko touhua tuolla koulussa. Lähes jokaisella oli kännykkä kädessä, sylissä tai pyödällä, aina kuitenkin jossain lähettyvillä. En ollut aiemmin edes kiinnittänyt asiaan mitään ihmeellisempää huomiota, mutta nyt kun mä vain tarkkailin ja katselin ympärilleni ennemmin kuin puhelimen näyttöön, oli välillä ihan huvittavaakin seurata tuota sosiaalisuuden huippua. Tottakai ystävykset ja tuttavat koulussa juttelivat toisilleen, mutta aina kun juttua ei enää riittänyt, niin mikähän sieltä taskusta kaivettiin esille. 

Ja tämä on ihan normaalia. Me ihmiset juttelemme toisillemme, nauramme ja samalla ikuistamme hetket puhelimen Snapchattiin, tai selaamme muuten vain nettiä ja eri sovelluksia. Jos löydämme netistä hyvän jutun, näytämme sitä kavereillemme, jotka nauravat meidän kanssamme asialle. Eikä tämän pakosta tarvitse olla mikään paha asia, näin me olemme vain tottuneet nykyään elämään. Varsinkin vanhemmat ihmiset puhuvat sosiaalisten taitojen hiipumisesta, kun käytämme niin paljon sosiaalista mediaa kanssakäymiseen muiden kanssa. Toisaalta kun miettii menneisyyttä, aikaa jolloin ei ollut puhelimia tai sosiaalista mediaa, ihmisillä oli paljon niukemmin kaveripiirejä ja suhteita muihin ihmisiin. Juuri sosiaalisen median avulla kaveripiirit ovat laajentuneet paljon, ja ihmisillä on tuttuja ympäri Suomea, puhumattakaan koko maailmasta. Tutustuminen muihin ihmisiin on myös käynyt helpommaksi netin avulla, tottakai haittojenkin kera. 

Kyllä minua itseänikin huolestuttaa sosiaalisten taitojen hiipuminen ja tuleeko semmoinen aika, kun ihmiset eivät ollenkaan osaa puhua toisilleen kasvotusten. Olisihan se mukavaa tutustua moniin ihmisiin ihan naamatusten tavattuaan heidät ihan sattumalta jossain, samalla lailla kuin ennen vanhaan. En voi kuitenkaan tietää, millaista elämä olisi jos nettiä tai puhelimia tai mitään muuta vastaavaa ei olisi keksitty, olisiko se parempaa vai huonompaa. Elämä muuttuu, niin kuin kuuluu sanottavan. Tämä on nykyaikaa, eikä kukaan voi estää teknologian ja netin käytön kehittymistä. Tähän me olemme nyt tottuneet, tämä on sitä normaalia elämää, ei siihen voi oikeastaan kukaan vaikuttaa. En tiedä, millaiset mun sosiaaliset taidot olisivat nyt ilman puhelimia, mutta omasta mielestäni ne kyllä ovat vielä ihan kunnossa. Itse koen netistä olevan enemmän hyötyä sekä mulle että muille ihmisille, vaikka onhan liikakäytöstä haittaakin. Kun nettiä käyttää kohtuullisesti, niin että se ei ala häiritsemään muita tai itseään, on se mun mielestä ihan hyvä juttu. Valitettavasti mä kyllä ehkä kallistun vähän tuonne liikakäytön puolelle, hupsis... Voisin kyllä ruveta pitämään enemmänkin näitä puhelimettomia päiviä, jos se vähän hillitsisi tätä koukuttuneisuutta! (tai sitten en)

Mitä ajatuksia teillä on?