Taivaanrannan maalari

Hei ihanat lukijani, te jotka vaivaudutte vähän väliä mun höpöttelyjä tsekkaamaan, ja tekin joille tämä postaus saattaa olla ensimmäinen jonka multa luette. Tänään puhutaan unelmista.

Mulla on elämäni aikana ollut monia unelmia, niin kuin varmaan jokaisella muullakin. Pienempänä mun unelma-ammatteina oli laulaja, näyttelijä, opettaja, eläinlääkäri, lentäjä sekä lukuisat muut ammatit. Aikuisena muutama lapsi ja lemmikkieläimiä, ihana aviomies elämän loppuun saakka, ja niin edelleen. Tällä hetkellä mulla ei ole harmainta hajua mikä mä haluan olla tai mitä haluan tehdä, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Olen aika lailla realisti, looginen ajattelija, jos rupean oikeasti ajattelemaan mun päämääriä. Olen kyllä kuullut sanan taivaanrannan maalari useampaankin kertaan, sillä tykkään vajota oman pääni sisään pohdiskelemaan ja kuvittelemaan eri tapahtumia, unelmia, vaikka niistä jotkut eivät kaiken järjen mukaan tulisi koskaan toteutumaankaan.

Haluan mun elämän aikana matkustella, luoda hyviä ja kestäviä ihmissuhteita, jutella jonkun kanssa koko yön, nähdä monet tähtitaivaat ja monet auringonlaskut, tehdä roadtripin, lukea mahtavia kirjoja, oppia kieliä, tuntea oloni turvalliseksi, rakastaa ja olla rakastettu, olla koskaan menettämättä toivoa, olla hyvä ja ystävällinen, uida merissä, ottaa riskejä ja oppia uusia asioita, selviytyä omillani, saada kirjeen, oppia päästämään irti, tutustua johonkin ihmiseen aivan ennalta-arvaamattomalla tavalla, kokea pieniä ja suuria muutoksia, nauttia, olla onnellinen, kasvaa vahvaksi, oppia ajattelemaan, puhumaan ja kirjottamaan, kasvaa ihmisenä, ottaa muut ihmiset huomioon, oppia tulkitsemaan omiani ja muiden tunteita, oppia itsekuria ja pitää kiinni niistä asioista, mitkä ovat tärkeitä.

 

Tässä hetkessä kun mietin mun unelmia, mun suurimpana tavoitteena on, että kun mä vanhana mietin taaksepäin mun elämää, voin miettiä kuinka sain kaiken sen mitä halusinkin elämältä. Se, mihin mä elämässäni päädyn, kenen kanssa ja mitä tekemään, selviää lopulta, ja sitä kohti kuljen vain omien tuntemusteni mukaan.

Monet mun unelmat ovat jo toteutuneet, monet eivät varmaan ikinä tule toteutumaan, mutta se ei olekaan se pointti. Omien unelmien tavoitteleminen tekee niistä totta. Mutta jos et saa hyvää oloa jo pelkästä tavoittelemisesta, jos sen päämäärän tavoitteleminen tuo vain stressiä tai pahaa oloa, onko lopullinen päämäärä sen arvoinen? Jos kuitenkin haluaa jotain tarpeeksi, tietää mitä sen saaminen vaatii ja on valmis sen uhraamaan, voi olla todella ylpeä päämäärän saavuttaessaan.

Millaisia unelmia sulla on?