Kanadan puolella

Reissun viimeinen ja ajaltaan pisin etappi oli Vancouver, Kanadan länsirannikolla sijaitseva suurkaupunki. Viivyimme siellä 9 päivää tuttaviemme luona. Oli kiva, että saimme sieltä asuinpaikan, emmekä joutuneet viipymään hotellissa. Dave ja Deborah ja heidän kaksi poikaansa, unohtamatta valtavaa koiraa nimeltä Birch, olivat myös todella mukavaa seuraa tuoksi ajaksi, ja kaupungin tuntevina myös hyviä oppaita ja kuskeja kaupungissa. Heidän ansiostaan koimme baseball-pelin, huvipuistoreissun, monet hyvät ravintolakokemukset ja baarit, donitsipaikat ja kahvilat, shoppailumahdollisuudet, päiväretken Seattleen ja näimme eri Vancouverin osat ja nähtävyydet.

Vietimme myös Kanadalaista isänpäivää ja synttäreitä sukulaisten kanssa ja ehdimme näkemään muitakin vanhoja tuttuja. Dave ja Deb omistavat pienpanimon; The Howe Sound Brewing Companyn, johon pääsin tällä reissulla tutustumaan. 

Yhtenä päivänä ajoimme rannikkoa pitkin noin 45 minuutin matkan Squamishiin ja otimme äidin kanssa pitkän Sea to Sky- gondoliajelun ylös vuorelle, jossa vaelsimme metsäistä vuoristoreittiä ja ihailimme näkymiä. 

Kävimme myös yhden päivän visiitillä kolmen tunnin ajomatkan päässä Seattlessa, jossa toteutimme viimeisiä shoppailujamme ja kävimme katsomassa kuuluisaa Pike Place Marketia. Näimme myös maailman ensimmäisen Starbucks-kahvilan.

Vancouver oli kaikista tämän reissun kaupungeista kaunein. Sieltä löytyy samasta paikkaa sekä meri että vuoristo ja tietenkin keskusta, sekä jokaisen muun suurkaupungin lailla hyvät shoppailumahdollisuudet, mitä enempää voisi vielä pyytääkkään? Seura oli myös koko viikon ajan mahtavaa, ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin (ja eläimiin) juuri tuolla Kanadan puolella.

Yksi asia mikä yllätti reissussa oli todella ruuhkainen liikenne. Muutaman kilometrin automatka venyy helposti tunnin pituiseksi jokaisessa kaupungissa jossa vierailin. New York varsinkin, autoilijan painajainen. Myös Vegas ja Vancouver ovat todella ruuhkaisia kaupunkeja, ja juuri Vancouverissa sen huomasikin eniten varmaan siksi, että siellä kuljimme koko ajan autolla.

Reissun saldoksi tuli viiden eri osavaltion Amerikasta ja Kanadankin puolen näkeminen. Mahtavia näkymiä, metsiä, järviä, jokia ja merta, vuoristoa, kanjoneita ja aavikoita, aika lailla laidasta laitaan. Olen jutellut englantia, kertonut muille kotimaastani ja kuullut mielenkiintoisia juttuja heidän maastaan. Seisonut Grand Canyonin reunalla (kun äiti kiljuu samalla mua pois sieltä). Kävellyt jalat kipeiksi. Harhaillut yksin yöllä Arizonan aavikkoteillä etsimässä verkkoa. Nähnyt huikeita asioita. Viettänyt aivan mahtavan ja monipuolisen reissun.

Nämä postaukset on vain pintaraapaisua tästä mun reissusta, mutta sitä olisi mahdoton lähteä kokonaan avaamaan. Matka oli kokonaisuudessaan todella hieno ja onnistunut, sekä suuri kulttuurielämys ja kielikylpy mulle. Oon kuitenkin todella iloinen päästessäni taas kotiin, ja kyllä sen ikävän reissun päälläkin rupesi varsinkin loppuvaiheilla huomaamaan. On kiva lähteä reissuun, mutta on myös kiva tulla takaisin, ja niin onkin mulle just hyvä. Toin kotiin ison kasan muistoja ja matkalaukun täydeltä tavaraa (toivottavasti myös vähän rusketustakin, hah). Tästä on hyvä jatkaa kesää.