perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tunne

Nukahdin sateen ääneen. Pimeään, mutta lopulta turvaisaan. Viimeisenä läheisen hyviä sanoja. Kesäyö, vaikka syksyltä tuntuikin. Aiemmin oltiin käyty järvessä. Jäätävä tunne, nopeasti ohi. Adrenaliini. Saunassa sydän hakkasi ja hengitys kulki. Hyppäämällä sai itsensä tuntemaan eläväksi. Tekemällä jotain poikkeuksellista, jättämällä pelon ja ottamalla riskin. Illalla hyvä hetki. Hyviä sanoja, pohdintaa ja tunteita. Ulkona satoi ja hiukset olivat märkinä. Jalkapalloa ja makkaraa. Yöllä yksin polkujen läpi loikkimista kohti vessaa. Sammakoita.


Tänään heräsin. Oli myöhä, mutta paljon aikaa. Oli viileä, mutta peiton alla lämpö. Veden lotinaa viereisestä saunatuvasta. Lintujen laulua. Yksi hämähäkki hyttysverkon sisäpuolella. Hiukset avatessa tuli tuoksu ja tuntui vapaus.

Istuessa katsoin ulos. Vettä ja puita ja ihmisen tekojen jälkiä. Kolme pientä purkkia ikkunalaudalla. Ikkunasta tuli valoa. Ei liian kirkasta, mutta hyvää valoa. Sateista. Napsin kuvia.


Oli ajatuksia. Läheisimmistä läheisimmät vain yhden soiton päässä. Viesteistä huomasi ajattelun. Kaukana, mutta aina kuitenkin lähellä. Kaipuu, mutta hyvänlainen. Oli hyvä olla. 

Kävely saunatuvalta pirttiin. Pientä auringonsäteilyä. Kaksi sientä puun alla. Hiuksien puhaltelu pois naaman edestä. Kumppareissa sukat menevät ruttuun. Pari isoa mustikkaa suuhun.

Maksamakkaraleipää. Hyvä kirja ja oma rauha. Kellon tikitys ja luonnon äänet. Puhelin äänettömälle. On hyvä olla yksin.


Herätä iloisena. Katsoa peiliin ja pitää näkemästään. Leikkiä ajatuksilla.  Kirjoittaa sisimmästään ja tuntea pakahtuvansa. Halu jakaa. Halu tehdä onnelliseksi. Tuntea, kuinka joku pitää tärkeänä. Arvostaa. Tietää, että kaikki järjestyy. Tuntea, että on hyvä juuri näin. Olla läsnä ja olla luovuttamatta. Rakastaa, ihmistä ja hetkeä ja ajatusta. Ja se tunne, kun tuntee tämän kaiken, samaan aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti